iimeisenae paeaesiaeispaeivaen aattona, pari iltaa ennen merille laehtoeae haen
ilmestyi kapteenin luo, jolla nyt oli jo oma eri kamari, kirjahylly,
pesukomooti ja harmaalla viltillae peitetty rautasaenky. Hinkki tuli
ikaeaenkuin hyvaestijaetoelle, olipa pukeutunut uusiin, haenen yllaensae oudon
hienoihin vaatteihin. Oli tullut pyytaemaeaen kapteenia laeksijaeisille,
joita sanoi vietettaevaen morsiamensa luona.

Kapteeni tuli kovin ihmeihinsae, ettae Hinkillae oli jo morsian; sitae haen
ei ollut aavistanutkaan. Itsellae haenellae tosin kyllae myoes jo oli
mielitietty, viaton, vielae lyhythameinen tyttoe, joka suuresti rakasti
haentae ja alituiseen oleskeli Kustaavan luona. Mutta kapteeni oli taetaekin
asiaa ruvennut ikaeaenkuin tukehuttamaan, sillae se tyttoe oli yhtae pimeaetae
sukuperaeae kuin haen itsekin: eraeaen palvelijan avioton lapsi, joka
palvelija oli jostakin vaarin haemaeriltae kotiseuduilta kaupunkiin tullut,
ja kapteeni tahtoi kaikki semmoiset asiat painaa maailmalta salaan.

Hinkki kertoi morsiamestaan, ettae se haenen morsiamensa oli hirveaen
fiini, oikein semmoinen, jolla on rannerenkaita, punaisia rusetteja,
kraji ja sinjonki--sana jota kapteeni ei ymmaertaenyt, mutta sitae
hartaammin kunnioitti. Hinkki ei todella naeyttaenyt koulun
ulkopuolellakaan lakkaavan olemasta kuningas. Kaunis haen oli,
viehaettaevaempi kuin koskaan ennen, eikae olisi yhtaeaen ollut
kummasteleminen, vaikka hienoimmat prinsessat olisivat haeneen
rakastuneet.

Kapteeni rupesi siis pukeutumaan Hinkin laeksijaeisjuhlaan. Haen tahtoi
pukeutua parhaimpansa mukaan, koska Hinkki itsekin naeytti olevan
tavallista hienommissa tamineissa. Erittaeinkin somensi Hinkkiae valkea
paidankaulus haenen tavallisen siniraitaisen asemesta. Ja sentaehden
paeaetti kapteenikin panna kauluksen kaulaansa, mutta oikein taerkaetyn.

--Ei sitae tarvita, sanoi Hinkki.

Mutta kapteeni oli itsepaeinen ja suurten ponnistusten jaelkeen sai takana
nuppineulan ja edestae napin avulla kauluksen pysymaeaen paikoillaan,
vaikka se tyoentaeytyikin ehkae liian korkealle poenkoettaemaeaen, kun pehmeae
aluspaita ei pitaenyt vastaan. Hinkki sitoi haenelle rusetin,
yksipuoliseen solmuun.

Kellon tultua kuusi he laeksivaet.

Hinkin morsian asui Hietalahden rantakadulla. Ja kun he sinnepaein
kulkivat tuli heitae vastaan jonottain telakan tyoemiehiae iloisesti
rupattaen ja kiiruusti kaeyden. Kevaeinen ilta-aurinko paistoi vielae
vinottain talojen raeystaes-ikkunoihin ja