Ja kertoi, ettae kun seinaen juurella on hiljaa, voi kuulla vankien
huokauksia ja valituksia.

He tulivat juuri seinaen viereen. Enin osa siitae oli rakennettu suoraan
veteen, joka veneen laehestyessae kumeasti lotisi kivien vihreissae
uurteissa. Muutamassa kohti pisti karin kivet esille ja siinae oli ruohon
tupsuja kasvanut karikivien ja linnankivien vaeliin.

--Pitele noista, sanoi Hinkki, minae tahdon kuunnella. Kapteeni tarttui
ruohontupsuihin, Hinkki nousi pystyyn ja kallisti korvansa kiviseinaeae
vasten.

--Kovasti huokailevat, sanoi haen jonkun aikaa kuunneltuansa. Sitten
rupesi itse pitelemaeaen venettae ja kaeski kapteenin vuorostaan kuunnella.

Kapteeni kallisti nyt haenkin korvansa kiviseinaeae vasten.

Lieneekoe hiljainen tuulenhenki ylaeilmoissa kaeynyt ja linnanseinaen
aukoissa suhissut, mutta veri oli jaettaenyt kapteenin kasvot, kun haen
kuuntelemasta paeaesi, sillae haenkin oli kuullut huokauksia, syviae,
ikionnettomuutta itkeviae.

Haen kallistui uudestaan seinaeaen kiinni.

Ei epaeilystaekaeaen. Ne huokailivat--huokailivat.

Kapteeni mittasi silmillaeaen korkeuden maasta henkilaepeen.

--Mutta jos auttais ne sieltae pois, sanoi haen.

--Hm, pani Hinkki ikaeaenkuin olisi jo ennen itsekin sitae ajatellut ja
mahdottomaksi huomannut.

--Varrottais yoetae ja heitettaeis koeysi laevestae sisaeaen, arveli kapteeni.

--Ei siitae laevestae mahdu ihmisen paeae, sanoi Hinkki.

--Tai tultais joka yoe ja kaivettais reikaeae muurin laepi, esitti kapteeni.

--Taeytyy laeksyjae lukea, sanoi Hinkki ivallisesti, ja kapteeni heraesi
haaveistaan.

--Saatana! huusi haen kalpeana, nousi pystyyn ottaen airon kaeteensae ja
ylimalkaisessa raivossa aikoi sillae ruveta huitomaan ympaerilleen.

Hinkki saeikaehti ja koetti kapteenia tyynnytellae, mutta kun kapteenin
silmaet pyoerivaet paeaessae yhae kummallisemmin, haen huusi:

--Vahti naeki meidaet, souda pois, se ottaa kiinni ja pistaeae linnaan,
joutuin, joutuin!

Ja kapteeni istui ja vetaesi vettae airoilla niin lujasti ettae toinen
niistae siihen katkesi:

--Mitaes nyt tehdaeaen?

--Ojenna taenne ehjae, sanoi Hinkki, ja saatuaan airon haen nousi pystyyn,
pani peraessae olevaan loveen ja rupesi kierrellen melomaan, niinkuin
tekivaet punamustain korkeiden englantilaisten kivihiililaivain
matruusit, kun he nokisessa paidassaan kiipesivaet pikkuvenheeseen ja
seisten sen peraellae yhdellae airolla soutivat koeyden pollariin.

Hinkki seisoi melotessaan