n paeaestyaensae Hinkki kuitenkin heti raapasi kapteenia kasvoihin,
mutta joutui uudestaan alle. Kolmasti haen naein petti voittajansa. Silmaet
pyoerivaet vertyneinae Hinkin paeaessae ja vaahtoa tuli suusta haenen
raivokkaan huohottaessaan maassa. Monet ajattelivat, ettae haenen olisi
ollut parempi kuolla kuin nousta siitae haepeaestae. Neljaennellae kerralla
haenen taeytyi kaikkien kuullen vannoa olevansa voitettu. Yloes noustuaan
haen koetti nauraa, mutta ei voinut kuin irvistaeae, ja sanoi hiljaa
hengaestyksen katkaisemat sanat: me--koetamme--iltapaeivaellae--uudestaan.

Heti iltapaeivaetuntien paeaetyttyae haen oli kaeskenyt kaikki harjotuksiin
vuorelle, mutta kapteenin kanssa he olivat kadonneet muuanne.

Senvuoksi eivaet sotaleikit sujuneet. Hirveaeltae tuntui ajatella, ettae ne
nyt jossain kenenkaeaen naekemaettae temmelsivaet elaemaen ja kuoleman
kamppausta. Ehkae olivat ottaneet veitsiae mukaansa, ainakin kuningas,
eikae vaahtoisessa raivossansa osannut olla sitae kaeyttaemaettae.

Mutta sitae suurempi oli haemmaestys ja ilo, kun joku aekkiae huusi: mikaes
tuolta tulee! ja kaikki kaeaentyivaet sinnepaein ja naekivaet molempien
ilmestyvaen ihkasen elaevinae kasarmin kulmasta, vielaepae kaeyden rinnakkain
vaelinsae jo sopineina.

Kuningas oli kapteenia lyhyempi ja solakampi. Myoeskin haenen kasvonsa
olivat melkein naisellisen hienopiirteiset. Viehaettaevaen sinisistae
silmistae ei olisi haenen kuninkuuttansa voinut paeaettaeae. Mutta kaeynti oli
todellisen kuninkaan. Se hetkahteli miesmaeisesti joka askeleella
niinkuin satamalastaajilla ja ruumis heilahteli puolelta toiselle
ylpeaesti. Takki oli auki, helyvyoe kannatti housuja tuuman verran liiviae
alempana, ettae siniraitainen paita naekyi vaeliltae. Peukalot haen piti vyoen
alla antaen muun kaemmenen valtoinansa retkottaa. Sekin painoi vyoetae
alas.

Kapteeni oli pitempi ja rotevampi Hinkkiae. Kulki taemaen kanssa samassa
tahdissa, mutta kaeynti ei hetkahdellut eikae ruumis heilahdellut
kummallekaan puolelle. Haenen paeaensae oli pyoereae ja sen takaraivo
isonlainen. Ruskean ja vihertaevaen sekaiset silmaet katsoivat totisina ja
rehellisinae suoraan eteenpaein, niinkuin olisivat joka hetki tahtoneet
pudistautua vapaaksi kaikkinaisesta valheesta, mikae ihmisten ympaerille
tahtoo vaekisin tarttua. Leuvassa oli juova, joka antoi haenen totisille
kasvoilleen loukkaantumisen liikuttavan ilmeen, niinkuin joskus
lapsella, jolle vaeaeryyttae tehdaeaen. Mutta silmaet