yoenuttu, ja Magda taas
koko ajan tahtoi olla kapteenin kanssa ja kallistaa paeaetaensae haenen
rinnalleen, jotka asiat haen selitti itselleen niin, ettae Magda tahtoo
kostaa Hinkille ja Hinkki Magdalle.

--Jospa Hinkki suuttuu! kuiskasi kapteeni haenelle hiljaa.

Mutta vastaukseksi Magda yhae hellemmin painautui haenen rintaansa vasten
tai pani armaat kaesivartensa haenen paeaensae ympaeri.

--Kello on jo puoli kaksitoista, kuiskasi Magda,--tulkaa toisen kerran,
mutta aelkaeae enaeae olko taeaellae.

Mutta ei kapteeni halunnut laehteae, sillae haenen oli kauhean hauskaa ja
haen oli kuin tulessa Magdan syleilyjen vuoksi.

Magda pyysi vielae toisen kerran, mutta ei kapteeni totellut.

Kello neljaennestae vaille kaksitoista, kun Hinkki vieruskumppaninsa
kanssa oli mennyt jonnekin muuanne, rupesi sen ison huoneen puolelta
kuulumaan humalaisten melua, ja Magdan sisaret menivaet yksitellen pois.

Kapteeni ei ensin tehnyt selkoa itselleen mitae aeaeniae ne olivat ja mistae
ne oikeastaan kuuluivat, sillae koko maailma tanssi aukeana ja iloisena
haenen ympaerillaeaen, ja voihan olla, ettae Hinkki oli kaeskenyt muitakin
toverejaan taehaen samaan iloon ja ettae kohta vaeliovet avataan ja he
kaikki yhtyvaet hirmuiseen riemun remakkaan. Elaekoeoen, elaekoeoen Hinkki!
Elaekoeoen laiva, joka haenet viepi, elaekoeoen sen laivan kapteeni ja
matruusit, elaekoeoet sinisen meren laineet, elaekoeoen koko maailma huikeassa
tanssissansa.

--Menisit, menisit vaan, pyysi Magda riippuen haenen kaulassansa.--Katso,
johan kaikki muutkin ovat menneet.

Sen sijaan kapteeni viritti merimieslaulun. Hel Viktoria, hel
Viktoria----!

Kun laulu ei kuitenkaan sujunut ilman Hinkkiae, nousi haen hakeakseen
Hinkin esille. Mutta hoiperrellessaan salin suljetun oven editse,
pysaehtyi haen aekkiae niinkuin salaman lyoemaenae, silmaet aukenivat,
kulmakarvat kohosivat ja veri pakeni kasvoista. Hetken haen kuunteli
liikahtamatta.

--Mitaes miehiae ne ovat? kuiskasi haen kaeheaellae aeaenellaensae.

Magda rupesi tulemaan haenen luoksensa.

--Katsos nyt, sanoinhan minae sinulle, ettae olisit mennyt!

Mutta kapteeni ei ottanut Magdaa vastaan, vaan kallisti korvansa oven
avaimenreikaeaen.

Magda silloin lukitsi nopeasti oven.

--Sano herran nimessae mitae miehiae ne ovat! kaehisi kapteeni.

--Voi, voi, valitteli Magda, sanoinhan minae--taemae on kaikki Hinkin
peliae, haen tahtoi ettae sinae jaeisit naekemaeaen. Voi, voi, Hannes kulta, elae
suutu..