ennen aikojansa paeivaen valoon, ulos
pursuessaan loeytaemaettae vapautuneita maita, auroja, multaa, uuden kylaen
salvoshirsiae, vaan pelkkaeae sivistystae ja opettajia, jotka hiki paeaessae
tekivaet tyoetae ravitakseen sitae kyllaeiseksi algebralla, latinalla ja
kuninkaiden historialla, ettei se taaksensa naekisi ja peruansa kysyisi
ja voimaansa tuntien nousisi koulun omaa sivistystyoetae tuhoamaan.

Ja onkin mahdollista, ettae jos kaikki olisi paeaessyt jatkumaan niinkuin
oli nyt alkanut, niin kapteenista olisi tullut samallainen
tulevaisuudessa elaejae kuin ne, jotka suuren maailman taeyttaevaet
haaveillaan ja rajattomilla vaatimuksillaan. Johan haenkin alkoi salata
sukuperaeaensae, karttoi johtamasta ketaeaen tietaemaeaen missae asui, saamaan
vihiae haenen Siperiassa olleesta vaaristaan, eno Fransista, joka piti
porttolaa, ja aeidistae, joka Kaivopuiston rannassa paukutteli parempain
ihmisten likariepuja.

--Haen on aepaerae, sanoi vaari, kuultuansa kapteenin erinomaisesta
menestyksestae koulussa.

Mutta ennenkuin lukuvuosi loppui, tapahtui sellaista, joka antoi
asioille uuden kaeaenteen.

Hinkki naeet astui vielae kerran naeyttaemoelle.

Hinkki oli erotettu syksyllae, juuri kun haen oli alottamassa V:ttae
luokkaa. Silloin olivat purjelaivat jo saapuneet kotiin tai jaeaeneet
talvehtimaan ulkomaille, joten Hinkin ei sinae vuonna enaeae onnistunut
paeaestae merille.

Jonkun kerran haen oli talven kuluessa tavannut kapteenia. Entisissae
suhteissa vielae pysyen Hinkki silloin oli kysellyt koulun kuulumisia ja
kapteeni koetti puolestaan myoeskin teeskennellae entisiae vaelejae
haukkumalla opettajia. Mutta Hinkki katseli haeneen huolestuneesti ja
epaeluuloisesti, jonka vuoksi kapteeni ei voinut katsoa haentae silmiin,
vaan kaeaenteli paeaetaensae sinne ja taenne.

--Naeytaes tuota, sanoi Hinkki tavattuaan kerran kapteenin koulusta
tulemasta. Kapteeni antoi haenelle ainevihkonsa. Ja heidaen kulkiessaan
Hinkki selaili vihkoa. Siellae oli aineita "Kesaen vietosta", arvosana 9,
"Kaarle Suuresta", arvosana 8, "Lapsuuden uskosta", arvosana 10, ja niin
poispaein. Hinkki ojensi vihon takasin ja kapteeni oli mennyt
tiilenkarvaiseksi haepeaestae.

Senjaelkeen he eivaet olleet voineet puhua mitaeaen keskenaensae, ja he
tapasivat toisensa vasta kevaeaellae, jaeidenlaehtoeaikaan. Hinkki oli silloin
jo moenstrattu suureen purjelaivaan, joka otti lastia etelaesatamassa
laehteaekseen Espanjaan ja sitten Vaelimeren satamiin.

V