eni
tuolille poeydaen aeaereen, missae kapteenikin istui, koetti Magda ruveta
juttelemaan vieraittensa kanssa. Mutta Hinkin ja kapteenin
juttelemisesta ei tullut mitaeaen. Silloin Magda avasi pianon ja rupesi
soittelemaan polkkaa.

Kapteeni ajatteli:

--Kyllae totisesti on taemae Hinkin morsian sentaeaen toista kuin se _minun_
heitukkani, se saparoniska, jonka sitkeaet kiharat eivaet pysy palmikossa,
vaan kaikille suunnille toeroettaevaet, ja joka kaevelee avojaloin, vaikkei
vielae kaikki lumikaan ole sulanut. Hinkin morsiamen iho on valkea kuin
hienoin perunajauho ja sanomattoman ihana tuoksu laehtee haenen
vaatteistaan, mutta se minun tyttoeni on ruskea kuin kahvipapu eikae
suinkaan aina hyvaeltae tuoksu.

Kuinka monta kertaa olikaan kapteeni pyytaenyt aeitiae, ettae sille
hankittaisiin kengaet ja tukka kammattaisiin, mutta sillae taisi olla
sellainen luonnonvika, ettae se mieluummin kaeveli avojaloin ja tukka
poerroeisenae. Nyt kapteeni paeaetti uhata, ettae jollei se mene kansakouluun,
niin haen sen kokonaan hylkaeae.

Naemae ikaevaelle suunnalle joutuneet ajatukset, aeskeinen suuri
mielenjaennitys, appelsiinien syoeminen, viinin maisteleminen, illan
haemaeryys ja kauan kestaenyt soitanto vaikuttivat kaikki yhteisesti, ettae
kapteenia rupesi sanomattomasti nukuttamaan, niin ettae haenen taeytyi
tehdae hirmuisia ponnistuksia pitaeaekseen silmaeluomia edes raoilleen
avoinna.

Hinkki torkkui myoeskin, leuka tuolinselkaeae vasten nojattuna.

Vihdoin lakkasi morsian soittamasta ja kaeski palvelustytoen korjaamaan
poeydaeltae kaikki mitae siinae oli.

Kapteeni nousi nyt laehteaekseen, sillae haen luuli juhlan loppuneen; mutta
Hinkki sanoi: istu, ei taemae ole vielae loppunut.

Ja haen olikin oikeassa, sillae poeydaelle tuotiin valkonen liina,
asetettiin neljae lautasta, veitset ja kahvelit, sitten tuotiin
leipaelaitos, jossa oli rivittaein vehnae- ja hiivaleipaeae, ihmeellinen,
korkea voitorni, josta laehti ulospaein niinkuin kielekkeitae,--sinappia,
etikkaa, pippuria, kaikennaekoeisiae pikku asetteja, joissa oli sardiinia,
anjoovista ja kravunlihaa.

Sisaelle astui nyt vanhanpuoleinen hyvin lihava vaimoihminen, joka ei
ollut laeheskaeaen niin hienoissa pukimissa kuin Magda, ja oli kaiketi
taemaen aeiti taikka taeti. Haenellae oli povessaan kaksi veden kirkkaalla
aineella taeytettyae pulloa, ja tirrikkalaseja joka sormen
vaelissae.--Ohhoh, sanoi haen, kaksi kavaljeeria ja yksi daami, se ei kaey
laatuun. Ja aik