Mutta voi ettei saatana, joka
haenelle tehtaevaen antoi, siihen myoes voimaa antanut!
Ja haenen paeaekoppansa oli haljeta aivojen puristuksesta.
Aikansa siinae tuskailtuaan haen loei kaetensae otsaan sanoen: Tyhmae olet
sinae Heikki, sillae jos paholainen on taemaen kaupungin rakentanut, ja haen
on totisesti sinun mestarisi, niin meneekoe kukaan mestarinsa rakennusta
tulee sytyttaemaeaen? Ja kenen toeitae sinae teet, jos sinae perkeleeltae haenen
kaupunkinsa haevitaet? Perkeleenkoe vai jumalan? Jumalan toeitae sinae silloin
teet. Anna siis kaupungin kunniansa palmuissa kukoistaa. Niin kaeskee
saatana.--Ja tyhmae sinae olet vielae sittenkin, sillae
--Onkos taemae se kaikista isoin kylae? kysyi haen haaksimiehiltae.
--On niitae isompiakin, sanoivat he, ja isompi sekin on, johon me naemae
viinat ja naemae viljat viemme.
Naees nyt, ajatteli Heikki,--ja sinae olisit taenne pysaehtynyt paholaiselta
haenen omaa tervapyttyaensae polttamaan! Ja eikoe haen sanonut sinulle: mene
siihen kaikista isoimpaan kylaeaen, sinae kollo!
Haen hyppaesi saekki selaessae haahteen, kun se jo liikkeellae oli, ja rupesi
miesten kanssa vaelipuhetta tekemaeaen, ettae he haenet mukaansa ottaisivat.
Ja koska ankkurikoeysi oli selvitetty ja haahteen saatu, panivat he haenet
kokeeksi ensin pienempaeae venettae soutamaan. Mutta sillaikaa kuin Heikki
kilvoitteli, kokoontuivat he ihmetellen sarkasaekin ympaerille pientae
tyttoeae katsomaan ja kyykkysillaensae istuen kukin paraansa mukaan
koettivat puhutella lasta. Mutta se katseli ympaerilleen ja naposteli
rinkeliae eikae sanonut mitaeaen. Ja miehet mielistyivaet, ettae heidaen
haahteensa sellainen asukas tullut oli. Kun Heikki oli soutanut, ja
vaikka haen vaekevaekin oli, puuttui kilpakokeesta viisi aironmittaa. Mutta
tytoen taehden he haenet mukaansa ottivat. Silloin Heikki ajatteli:
"Turhaan sinae haentae veteen upottaa tahdoit, sillae totisesti on taemae
tyttoe paeaeosakas saatanan suuriin tarkotuksiin."
Ja niin laeksi haaksi veden selville selille ja maat taivaanrantaan
loittonivat. Ja koska tuulet kaevivaet ja aallot loiskuivat haahden
laitoja vasten, laittoivat miehet vesiruovoista ja kaislankorsista
tytoelle vuoteen, jonka he purjeen alle vipuun ripustivat ja visusti
tuulilta suojasivat. Ja tyttoe nukkui kohta siihen. Ja he istuivat
vuoronsa mukaan kaislavasua heiluttamaan.
Mutta kun he saaren suojaan saapuneet olivat ja paeivaen toeistae nuotion
aeaeressae lepaesivaet, alkoivat h
|