oi naein sanoen mennae huutamaan lisaeaen daameja, mutta
Magda kielsi. Sitte avasi lihava rouva viinapullot, kaasi laseihin ja
sanoi: saako herroille luvan olla ryyppy?

Hinkki kulautti heti koko sisaellyksen kurkkuunsa ja aehkaesi paeaelle, jonka
jaelkeen myoeskin kapteeni teki samoin; mutta koska haen ei ennen ollut
elaeessaeaen viinaa suuhunsa ottanut, karvasteli haenen kurkkuansa niin ettae
vesi puristautui silmistae. Silloin Magda, ojentaen molemmat kaetensae
haentae kohden, tuli ja sanoi: Voi, voi, eikoe Hanneksen tehnytkaeaen viina
hyvaeae? Minae otankin taemaen Hanneksen, koska Henrik ei minusta
huoli.--Naein sanoen haen kietoi kaesivartensa kapteenin kaulan ympaeri ja
suuteli haentae. Kapteeni kaesitti taemaen leikiksi, ja aekkiae haen tunsi
olevansa taeaellae yhtae kotona kuin ennen muinoin Viaporin kanunavallien
alla, kun ryssae avasi linnan rautaoven ja toi heille kranaatista
kaiverrettua ruutia. Oikein haenen teki mieli hihkaista eikae haen
vierastellut enaeae ketaeaen.

Nyt laski palvelustyttoe alas ikkunauutimet ja sytytti viisi kynttilaeae
hopeisiin jalustimiin ruokapoeydaelle. Ja meni pois. Lihava rouva meni
myoes pois. He istuivat kolmisin katetun poeydaen aeaereen.

--Oliko se teidaen aeitinne? kysyi kapteeni ilon huumauksessa.

Magda alkoi aeaenekkaeaesti nauraa, mutta tuli aekkiae totiseksi ja rupesi
Hinkiltae kysymaeaen:

--Etkoes ole Hannekselle sanonut mikae paikka...

Totta Hinkki teki sille jotain merkkiae, koska se jaetti kysymyksensae
kesken.

Ja Magda rupesi senjaelkeen kapteenille vielae hellemmaeksi ja
kaeytoeksessaeaen entistaeaen hienommaksi. Haenen aeaenensae tuli vienon
saevyisaeksi, kaikki liikkeet enkelimaeisen herttaisiksi ja viehaettaeviksi.
Ei huolinut toisesta ryypystae ja olutta ei saanut haenen lasiinsa
ollenkaan kaataa. Ei, ei, sanoi haen alakuloisesti.

Hinkki ja kapteeni lauloivat paljon merimieslauluja. Kapteeni osasi
sanat, mutta laulun-aeaentae haenellae ei ollut ja oli haenen tapanansa
sentaehden moeristae aina vaan samaa kaeheaetae aeaentae, luiruttelipa toinen
mitae tahansa. Taessae ilossa kului kolme tuntia. He olivat juoneet
viimeiseksi kahvia ja punssia, ja kapteenin silmissae alkoi huonekin jo
ilonhypyissae tanssahdella. Ei haen paljon enaeae erottanut kuka meni ja
kuka tuli; ainoastaan sen haen naeki, ettae huoneeseen tuli ja meni paljon
Magdan sisaria, jotka joivat heidaen kanssansa, ja ettae Hinkki istui
sohvalla jonkun toisen kanssa, jolla oli valkonen