ostaan joutunut Siperiaan, mutta pelastui pakenemalla.

2.

Taemae ainoa vaekivallantekijae oli myoes Heikki vainajan pojan poika, mutta
ei sen pojan, joka korpeen ensimaeisenae laeksi. Kuitenkin oli taemaenkin
nimi Heikki. Haen oli hakenut itselleen vaimon vanhasta Tyrvaennaeisten
kylaestae--sillae vaikka suvut olivatkin ikiriidassa, tapahtui aina vaan
vielaekin, ettae tyrvaennaeisten tyttoejae haettiin Veneh'ojaan emaenniksi.
Taemae vaimo oli synnyttaenyt haenelle tyttaeren, mutta itse kuollut
synnytykseensae, jota Heikki suuresti suri.

Vaekivallantyoen tehtyaensae haen otti evaessaekin selkaeaensae ja kirveen
olalleen ja samosi metsaeaen niin kauas ettei miltaeaen suunnalta hallin
haukunta enaeae kuulunut eikae savupatsasta naekynyt. Ja haenen tuli naelkae ja
haen istui maettaeaelle syoemaeaen evaeitaensae, mutta syoetyaensae heittaeysi
selaellensae lepaeaemaeaen ja sininen taivas paistoi petaejaen latvain vaelistae
haenen silmiinsae. Ja koska haen voudin vajonneen otsan muisti, tuli haenen
mieleensae katumus ja haen ajatteli mennae jaelleen ihmisten ilmoille ja
antaa itsensae rautoihin panna. Mutta taas haen ajatteli: ihminen taitaa
myoes toisella tavalla rikoksensa sovittaa. Ja se paikka, kussa haen naeitae
ajatteli, oli kauniilla kunnaalla, jossa kaeki kukahteli yhtae rakkaasti
kuin Veneh'ojan pihkaisessa hongikossa, mutta maa oli peraeltaeaen vielae
mullakkaampaa kuin Veneh'ojan parhaissa pelloissa. Ja haen nousi ja
sanoi: taehaen rakennan minae majani ja vastaisen elaemaeni jumalan pelkoon
perustan. Ja iski kohta kirveensae petaejaen juureen. Mutta koska haen
paeivaen tyoestae levaeten taehtiae lueskeli, kulkivat haenen aatoksensa toivon
kultaisilla kunnahilla. Kun maja valmistuu, hakee haen taehaen emaennaeksi
toisen Tyrvaentaeisen tyttaeristae ja suuri heimo on heistae alkunsa saava;
sillae joka jumalanpelvolle rakentaa, haenen siemenensae pitaeae sukukunnasta
sukukuntaan siunatuksi tuleman. Ja taas on kirjoitettu: autuaat ovat
siviaet, sillae he saavat maan periae. Ja kun haenen kylaensae kasvaa niin
suureksi, ettae sen maine tulee veneh'ojalaistenkin korviin, silloin haen
aukaisee suunsa ja sanoo heille: "Muistatteko sen eksyneen veljen, joka
muinen erehtyi vaekivallan toeihin? Herra vei haenet korpeen ja siellae haen
katui tekoansa, ja joka teiltae hyljaetty oli, sen on nyt Herra
kulmakiveksi rakennukseensa asettanut!" Ja sen sanottuaan haen antaisi
veneh'ojalaisten yhtyae haenen kylaeaensae, unohd