kattojen piippuihin. Vesi lorisi
ojissa; hanget olivat katujen reunoista sulaneet ja siellae taeaellae oli
ainoastaan alta veden kalvamia ja paeaeltae mustuneita jaeaekuoria, jotka
hauskasti kopisivat ihmisten kaeydessae niiden ylitse. Taehaen aikaan
kapteeni tavallisesti tuli koulusta; luettavien laeksyjen paljous pakotti
karkottamaan mielestae kevaeistae meren tuoksua ja sanomatonta halua
piilottaa kirjat johonkin kivijalan luukkuun ja laehteae epaemaeaeraeisesti
eteenpaein pitkin haemaertyviae katuja rantakaduille asti, missae suuret,
teloille nostetut laivain rungot haeaemoettivaet ja meri huokui suolaa ja
laiturien tervaa. Nytpae he kulkivat Hinkin kanssa--ei koulusta kotiin
laeksyjae lukemaan, vaan haemaertyviae katuja myoeten epaetietoiseen,
viehaettaevaeaen vapauteen. Sillae Hinkin laeikkyville merille laehtevae mieli
heitti suuresta yltaekyllaeisyydestaeaen leiskauksen kapteenillekin. Ja jo
veteli kapteeni syviae huimaavia savuja Hinkin paperossista, kokonaan
haenen henkeensae antautuen.

Hinkki kulki nopeasti edellae ja ikaeaenkuin tuntien jaelleen entistae
valtaansa kapteeniin haen hytkaehteli joka askeleella, antaen
saappaittensa korkorautain rytmillisesti raapaista katukaeytaevaen laakeita
kiviae.

Aekkiae haen kiersi kadulta talon pihalle, niin ettae kapteeni vauhdista
meni hyvaen matkaa edelleen pitkin katua ja sitten juosten saavutti
Hinkin, kun taemae oli jo talon pihalla nousemassa portaita yloes.

Hinkki koputti ovelle ja he paeaestettiin kyoekkiin, jonka johdosta
kapteeni ensin luuli, ettae Hinkin morsian olikin vaan palvelustyttoe.
Mutta ei. Palvelustyttoe meni naurahtaen sisaelle ja selvaesti kuului
kuinka se siellae ilmotti heidaen tulonsa, sanoen: neiti Magdan vieraat
ovat tulleet.

Oven avautuessa kapteeni ehti vilkaista sisaelle suureen huoneeseen ja
naeki silloin Magdan sisaret--arvatenkin ne olivat Magdan sisaria. Ne
kampasivat vasta paeaetaensae ja kumartuen vatien yli pesivaet itseaeaen
niinkuin suureen juhlaan; joku oli vielae alushameisillaan ja yhdellae oli
musta kalotti paeaelaella.

Kapteeni korjasi kaulustansa ja silitti vaatteitaan. Suuri hetki oli
tulossa. Naehtaevaesti oli taessae aikomus viettaeae todella juhlaa Hinkin
kunniaksi, vaikka he olivat tulleet liika aikasin. Ja onko ihme, ettae
juhlaa vietettiin, kun Hinkki, kuninkaallinen Hinkki laeksi merille!

He kaeskettiin nyt kyoekistae toiseen huoneeseen, joka oli hyvin hieno,
niin ettei kapteeni ollut koskaan vielae semmo