verkon paeaet yhteen ja nostivat Hinkin koreasti
maalle, eli toisin sanoen erottivat koulusta.

Jaettaeessaeaen koulun Hinkki sanoi tovereille:

--Totelkaa Hannesta, niin ei ne teille mitaeaen mahda.

Ja kapteenin rinta kohosi ylpeaesti.

Opettajat olisivat kyllae haenetkin erottaneet yhdessae Hinkin kanssa,
mutta he toivoivat haenen vielae parantavan tapansa, kun Hinkin
vaikutusvalta nyt lakkasi. Senvuoksi he paeaettivaet jaettaeae kapteenin
toistaiseksi kouluun.

Koulun sisaeiset asiat paeaesivaetkin kohta Hinkin laehdettyae sille tolalle,
jota opettajat olivat tarkottaneet perustaessaan taemaen opiston
paeaekaupunkiin vastaisen suomalaisen kulttuurin kulmakiveksi,
kasvattaakseen oman suomalaisen sivistyssaeaedyn. Oppilaat alkoivat uskoa
opettajiansa. Ahkeruus, tarkkaavaisuus ja saeaety tuli arvon mittapuuksi.
Kaikki muuttui.

Kun siis kapteeni tuli Hinkin jaelkeen kuninkaaksi, kasvoi haenen
ympaerilleen heti, tiedon, taidon ja saeaedyn perustuksella pikku
kuninkaita, jotka Hinkin aikana eivaet olisi uskaltaneet paeaetaensaekaeaen
nostaa. Kapteeni ei ymmaertaenyt missae vika oli, vaan rupesi ajattelemaan,
ettae haenen taeytyy, valtansa vahvistamiseksi, haastaa kaksintaisteluun
norssien, rottain ja ryssaein kuninkaat ja siten osottaa voimansa
suuruus. Norssien ja rottain kuninkaat kaatuivat ensi toermaeyksessae.
Ryssaet taas houkuttelivat haenet kaksintaistelun varjolla koulunsa
pihalle, mutta siellae hyoekkaesivaetkin kaikki haenen kimppuunsa. Ja nyt
tuli kapteenin eteen tosi voimankoe. Haen taisteli kuin karhu. Sillae
aikaa kuin haen nurkkaan ajautuneena koetteli vapautua kaesiensae ja
jalkojensa ympaerille takertuneista harmaista pikkuryssistae, takoivat
suuret haentae nyrkeillaensae paeaehaen. Silloin pani kapteeni silmaensae kiinni
ja ajatteli: nyt vaikka maa allani haljetkoon ja helvetti minut
nielkoeoen! Ja samassa huikeasti aerjaehtaeen aekki tempauksella irrotti
kaetensae. Osa pikku ryssistae kaatui, osa peraeytyi haetkaehtaeen ja heti
vapautti haenen jalkansa. Kapteeni hyppaesi ilmaan ja sitten hurjassa
raivossa kaetensae hajottaen kyykistyi kuin tiikeri lauman paeaelle
hypaetaekseen. Silloin soi ryssaein kello ja kapteenin paeaestellessae villiae
huutoja he pakenivat kaikki toinen toistaan jalkoihinsa sotkien.

Porttikaeytaevaeaen juoksivat kapteenin toverit ja he todistivat sitten
kaikille kapteenin yksin voittaneen ryssaet.

Mutta merkillistae! Vaikka haen oli avonaisessa kamppailussa kaatanut
nor