vynae taehaen uuteen Veneh'ojan kylaeaen
tullut. Ja kun Tyrvaentaeinen rupesi miniaensae perintoeosaa erilleen
vaatimaan, eivaet he antaneet asian mennae lakiin, vaan sopivat haenen
kanssaan niin ettae ositus- ja lohkokustannusten vaelttaemiseksi vaevy otti
emaetilan omiin nimiinsae, mutta Heikki poikinensa asettui lain edessae
niinkuin haenen perinnoelliseksi vuokramieheksensae.

Naein elettiin laehemmaes puoli vuosisataa, kunnes tapahtui kummallinen
selkkaus. Vanhin Tyrvaentaeis-vainajan pojista, toivoen suuria rikkauksia,
moei itsensae paholaisen palvelukseen. Sanottiin haenen tehneen haavan
kaeteensae, vuodattaneen omaa vertaan korpin sulkaan ja kirjottaneen taellae
nimensae paperille, jonka oli vienyt sen suuren Hiidenkiven alle, missae
vanhan Veneh'ojan kylaen jaettujen talojen rajat kaeyvaet yhteen.

Paholainen ei ollut kuitenkaan naeyttaeytynyt, vaan oli antanut
Tyrvaentaeiselle kaeskyjaensae viattomien ihmisten suulla.

Niinpae kerran kauppalan torilla Tyrvaentaeinen hevosta myydessaeaen oli
kuullut takaansa jonkun sanovan: "haasta se kaeraejille"; mutta kun haen
taaksensa katsahti ei siellae ketaeaen ollut ja haen sillae hetkellae ymmaersi
noiden sanojen tulleen paholaisen suusta. Tyrvaentaeinen mietti paeaensae
puhki mitae olisi paholaisen kaeskyn johdosta tekeminen, ketae haastettava
kaeraejille ja minkae syyn varjolla. Kolme paeivaeae haen maleksi kauppalan
katuja, vaikka markkinat olivat jo toisena paeaettyneet ja kadut
tyhjenneet. Neljaentenae paeivaenae juoksi muutamasta portista kaksi aemmaeae
haenen ohitsensa, joista toinen sanoi toiselle: "kolkuta sihteerin
ovelle". Ja koska Tyrvaentaeinen taaksensa katsahti olivat he kulman taa
menneet eikae ketaeaen naekynyt. Piru voi olla yhtae lailla hameessakin,
ajatteli haen ja kaeaentyi oikopaeaetae siitae portista pihalle; eikae sydaen
ehtinyt pampatuksellaan haentae herpaista ennenkuin haen oli jo
koputtamassa sihteerin kyoekinovelle. Sieltae neuvottiin valkosen salin
laepitse kilisevaen kynttilaekruunun alitse peraekamariin, missae istui
keinuskellen pieni mies, pitkae piippu hampaissa, punanen nokka
savuisissa parroissa, mutta muu paeae kumotti kaljuna ja kelmeaenae; sarven
alkuja naekyi siellae taeaellae paeaekallossa. Tyrvaentaeinen tiesi nyt visusti,
ettae haenen edessaeaen oli pirujen paeaepappa itse.

Sihteeri alkoi kysellae ja tiuskia ja, kun ei paeaessyt muka millaeaen
puheilla Tyrvaentaeisen asiasta perille, oli vihdoin suutuksissaan
ajavinaan ulo