varajoukon vaelillae, joiden seassa oli vielae seuran vahvin. Mutta
kesken taistelua kaatui korkeajalkainen lamppu pianon paeaeltae ja sammuen
meni pirstaleiksi lattialle. Silloin pakenivat useimmat. Kaesirysy jatkui
nyt vaan heidaen kahden kesken pimeaestae huolimatta ja loppui siihen, ettae
kapteenin suuri vastustaja lensi kolisten rappusia alas.

Taellae oli kapteeni nyt puhdistanut talon, jossa ei yksikaeaen enaeae
uskaltanut paeaetaensae esille kurkottaa.

Huohottaen tuli haen vilposelle pihalle. Sekin oli tyhjae. Kelmeae
kevaetkuutamo kiilui raeystaeiden hienoissa jaeaepuikoissa. Portti oli
suljettu. Sen takaa kuului kadulta kiivasta puhelua ja selittelyae.

Silloin Hinkki tuli varkain esille pihan pimeaestae nurkasta ja sanoi
kohta iloisesti:

--Laehdeks merille?

Aivan kuin olisi odottanut, ettae kapteeni ilahtuen lyoe haentae olalle ja
yhtae reippaasti vastaa: Laehdetaeaen vaan!

Mutta kun Hinkki oli taemaen sanonut, naeki kapteeni edessaensae kohtalon
sysimustan seinaen, jonka haen oli taenae lyhyenae yoenae eteensae kasvattanut.
Ja maahan tuijottaen haen kirosi.

Sen kuultuansa Hinkki huokasi pettyneesti. Sillae haen oli taemaen kauan
mietityn suuren suunnitelmansa toteuttanut siinae varmassa uskossa, ettae
kapteeni naehtyaensae maisterin tanssin heti luopuu opettajien
alamaisuudesta. Hinkin laskujen mukaan kapteenin olisi taemaen peraestae
pitaenyt vaatia aeidin ottamaan haenet koulusta ja viimein karata, johon
Hinkki olisi tarjonnut haenelle tilaisuuden. Mutta nyt naekyi, ettei
kapteeni ollutkaan vielae taemmoeiseen tekoon kypsae. Ja kun ei kapteeni
vapaaehtoisesti tahtonut, katsoi Hinkki velvollisuudekseen pelastaa
haenet polisien kynsistae.

--Anna taenne karvalakkis, sanoi haen, ja otti sen itse kapteenin paeaestae,
kun kapteeni ei kohta totellut, sekae pani oman lippalakkinsa kapteenin
paeaehaen.

Taemaen tehtyaensae haen rupesi nopeasti kiskomaan paeaellystakkia kapteenin
hartioilta.

--Mitae, mitae nyt? kysyi kapteeni hajamielisen kiukkuisesti.

--Taeytyy vaihtaa, sanoi Hinkki sillae kaeskevaellae aeaenellae, jota kapteeni
ei tavallisesti milloinkaan vastustanut.--Etkoes kuule, polisit on
porttien takana. Vai _laehdetkoe_ siis merille?

--En, sanoi kapteeni toistamiseen.

He vaihtoivat nyt paeaellystakit, ja tuskin oli kapteeni ehtinyt vaeistyae
siihen vajan nurkkaan, jonka Hinkki haenelle osotti, kun suljettu portti
avattiin ja koko lauma ulosajettuja vieraita hyoekkaesi polisien johd