aeroeiden vielaekoe pitaeae suudella ja sitte paeaetettyaensae,
ettae pitaeae, suutelivat kolmannen kerran ja hymaehtivaet molemmat.

--Ettehaen mene papin luo?--kysyi Nehljudof.

--Ei, Dmitrij Ivanovitsh, me istumme sen aikaa taeaellae,--sanoi Katjusha,
raskaasti, ikaeaenkuin iloisen tyoen suoritettua, koko sydaemmestaeaen
huoaisten ja katsoen haentae suoraan silmiin omilla alttiilla,
neitseellisillae, rakastavilla, hiukan-hiukan kieroon katsovilla
silmillaeaen.

Miehen ja naisen vaelisessae rakkaudessa on aina hetki, jolloin taemae
rakkaus on kehittynyt ylimmilleen, jolloin siinae ei ole mitaeaen tajuttua,
mietittyae, eikae mitaeaen aistillista. Semmoinen hetki oli Nehljudofille
taemae Kristuksen yloesnousemuksen yoe. Kun haen nyt muisteli Katjushaa,
kaikissa niissae tiloissa, joissa haen oli Katjushaa naehnyt, ne kaikki
himmenivaet taemaen hetken rinnalla. Musta, sileae, loistava pikku paeae,
valkonen poimullinen hame, joka neitsyeellisesti peitti haenen solakan
vartalonsa ja pienen povensa, tuo poskien puna, nuo hienot
vaelkaehtelevaet, mustat silmaet, ja koko haenen olennossaan kaksi
paeaepiirrettae: neitseellisen rakkauden puhtaus ei ainoastaan haeneen,--sen
haen tiesi,--vaan rakkaus kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen ei ainoastaan
siihen hyvaeaen mikae on maailmassa, vaan siihen kerjaelaeiseenkin, jota haen
suuteli.

Haen tiesi, ettae Katjushassa oli taemae rakkaus, siliae haen tunsi sitae
itsessaeaen taenae yoenae ja taenae aamuna, tunsi, ettae haen taessae rakkaudessa
sulaa yhdeksi Katjushan kanssa.

Ah jospa kaikki tuo olisi pysaehtynyt siihen tunteeseen, joka oli taenae
yoenae! "Niin, koko tuo hirmuinen asia tapahtui vasta Kristuksen
yloesnousemuksen yoen jaelkeen!"--ajatteli haen nyt, istuessaan ikkunan
aeaeressae valamiesten huoneessa.

XVI.

Palattuaan kirkosta Nehljudof soei taetien kanssa paeaesiaeisaterian ja,
kuten rykmentin tapa vaati, joi vahvistukseksensa ryypyn ja viiniae ja
meni huoneeseensa maata, nukkuen heti vuoteellensa riisuutumatta. Haen
heraesi kun ovea koputettiin. Ja koputuksesta tuntien, ettae se oli
Katjusha, haen nousi istuilleen venytellen ja silmiaeaen hieroen.

--Sinaekoe Katjusha? Tulehan sisaeaen,--sanoi haen nousten seisoalleen.

Katjusha avasi oven raolleen.

--Kaeskettiin syoemaeaen,--sanoi haen.

Haen oli samassa valkeassa puvussa, ainoastaan ilman rusettia paeaessae.
Katsahdettuaan Nehljudofin silmiin, haenen katseensa kirkastui, aivan
kuin haen olisi ilmoitta