ja tuijotti, paeae alas painuneena,
liikkumatta, kaksi askelta eteensae likaiseksi tallattuun lattiaan, ja
puhui vaan:
--En ole kajonnut teihin, jaettaekaeae tekin minut rauhaan. Enhaen ole
kajonnut teihin,--toisti haen useamman kerran, sitten vaikeni kokonaan.
Haen elpyi vaehaesen vasta sitten kuin Botshkova ja Kartinkin olivat viedyt
pois ja haenen huoneeseensa oli tullut vartija tuoden haenelle kolme
ruplaa rahaa.
--Sinaekoe olet Maslova?--kysyi taemae.
--Tuoss' on, rouva laehetti sinulle,--sanoi haen antaen Maslovalle rahat.
--Mikae rouva?
--Ota, itse sen paremmin tiedaet, taessae muka vielae puhumaan tuommoisten
kanssa!
Rahat oli laehettaenyt Kitajeva. Poistuessaan oikeussalista taemae oli
kaeaentynyt oikeudenpalvelijan puoleen kysyen olisiko luvallista antaa
vaehae rahoja Maslovalle. Oikeudenpalvelija sanoi, ettae voi. Silloi haen,
luvan saatuansa, otti turpeasta kaedestaeaen kolmella napilla varustetun
saeaemiskaehansikkaan, hapuili esille silkkisen hameen takimaisten poimujen
keskeltae muodikkaan kukkaron, ja valittuaan jokseenkin suuresta
kupongien joukosta, jotka olivat vasta leikatut irti haenen
ansaitsemistaan arvopapereista, yhden 2 ruplan 50 kopekan arvoisen, ja
pantuaan siihen lisaeksi 50 kopekkaa hopearahoja, antoi ne
oikeudenpalvelijalle. Taemae kutsui vartijan ja hyvaentekijaen laesnaeollessa
antoi rahat vartijalle.
--Muistakaa ettae viette oikein perille,--sanoi Kitajeva vartijalle.
Vartija loukkaantui taestae muistutuksesta, ja sentaehden olikin kohdellut
Maslovaa niin aekaeisesti.
Maslova iloitsi rahoista, sillae naemae antoivat haenelle sen ainoan, mitae
haen taellae hetkellae halusi.
"Kunpa saisi paperosseja ja saisi vetaeistae savun", ajatteli haen, ja
haenen kaikki ajatuksensa keskittyivaet taehaen polttamisen haluun. Haenellae
oli niin kova halu, ettae haen ahnaasti siemaili ilmaa, kun siinae tuntui
vaehaenkin tupakinhajua, jota tuli kaeytaevaeaen tyoehuoneen ovesta. Mutta
haenen oli vielae kauvan odottaminen, koska sihteeri, jonka asiana oli
paeaestaeae vangit, unohti syytetyt ja alkoi keskustelun jopa vaeittelynkin
kielletyn artikkelin johdosta eraeaen asianajajan kanssa.
Vihdoin 5:n aikaan haen paeaestettiin, ja
saattosotamiehet--nishninowgorodilainen ja tshuvassi--veivaet haenet
oikeudesta takapihan kautta. Vielae eteisessae haen antoi heille 20
kopekkaa pyytaeen ostamaan kaksi korvapuustia ja paperosseja. Tshuvassi
rupesi nauramaan, otti rahat ja sanoi: "Olkoon men
|