ssi.

--Kyllae, kyllae--sanoi haen ottaen paperossin, ja sen haen sanoi aeaenellae,
joka selvaeaen ilmaisi ettei haentae haluttanut mennae.

Missi katsahti kysyvaesti, sanomatta mitaeaen, haeneen ja Nehljudofia
haevetti. "Onpa todellakin sopimatonta tulla vieraisiin ikaevystyttaemaeaen
ihmisiae", ajatteli haen itsestaensae, ja ollakseen ystaevaellinen, sanoi
menevaensae mielellaeaen, jos muka ruhtinatar vaan ottaa vastaan.

--Kyllae, kyllae, mamma tulee olemaan iloinen. Polttaa saatte siellaekin.
Ivan Ivanovitsh on myoeskin siellae.

Talon emaentae, ruhtinatar Sofia Vasiljevna oli aina makuulla. Jo
kahdeksatta vuotta oli haen ottanut vieraitakin makuulta vastaan,
pitseissae ja nauhasissa, sametin, kullattujen esineiden, norsunluun,
pronssin, lakeerauksen ja kukkien keskellae. Haen ei liikkunut missaeaen, ja
vastaanotti omien sanojensa mukaan ainoastaan "ystaeviaensae", s.o. kaikkea
sitae, mikae haenen arvelunsa mukaan jollakin tavoin erottautui laumasta.
Nehljudof luettiin naeiden ystaevien joukkoon siitae syystae, ettae haentae
pidettiin jaerkevaenae nuorena miehenae, ja myoeskin siitae syystae, ettae haenen
aeitinsae oli perheen laeheinen ystaevae, ja vielae siitaekin syystae, ettae
olisi ollut suotavaa ettae Missi olisi mennyt haenen kanssaan naimisiin.

Ruhtinatar Sofia Vasiljevnan huone oli suuremman ja pienemmaen
vierashuoneen takana. Missi, joka kaevi Nehljudofin edellae, pysaehtyi
suuremmassa vierashuoneessa paeaettaevaesti, ja tarttuen kullatun tuolin
karmiin katsahti haeneen.

Missi olisi hyvin halusta mennyt naimisiin, ja avioliitto Nehljudofin
kanssa olisi ollut kyllaekin edullinen. Sitaepaitsi Nehljudof miellytti
haentae ja haen oli totuttanut itsensae siihen ajatukseen, ettae Nehljudof
oli haenen omansa (ei haen Nehljudofin, mutta Nehljudof haenen), ja
tiedottomalla, mutta itsepaeisellae viekkaudella, jommoista tavataan
henkisesti sairaissa ihmisissae, haen nyt koetti saavuttaa tarkoitustansa.
Haen puhutteli nyt Nehljudofia vaatiakseen selitystae.

--Naeen ettae teille on jotain tapahtunut,--sanoi haen:--mikae teidaen on?

Nehljudof muisti, kenen oli oikeudessa tavannut, rypisti silmaensae ja
punastui.

--Kyllae, on tapahtunut--sanoi haen tahtoen olla rehellinen:--kummallinen,
tavatoin ja taerkeae tapaus.

--Mikae sitten? Ettekoe voi sanoa mitae se on?

--Nyt en voi. Sallikaa minun olla sanomatta. On tapahtunut semmoista,
mitae en ole vielae ehtinyt taeydellisesti ajatella,--sanoi haen ja puneht