eaeminen haentae vaille olisi ollut
haenelle hyvin vaikeata.

XXVIII.

"Haevettaeae ja inhoittaa, inhoittaa ja haevettaeae",--ajatteli Nehljudof
palatessaan jalkasin kotiin tuttuja katuja myoeten. Mielen-apeus, jota
haen tunsi keskustelun taehden Missin kanssa, yhae vielae painoi haentae. Haen
tunsi olevansa muodollisesti, jos niin voi sanoa, oikeassa Missin
suhteen. Ei haen ollut mitaeaen semmoista sanonut Missille, joka sitoisi
haentae, ei ollut kosinut haentae. Mutta asiallisesti haen kyllae tunsi
sitoneensa itsensae Missin kanssa, antaneensa haenelle lupauksen. Ja nyt
haen kuitenkin koko olennollansa tunsi, ettei voisi mennae naimisiin haenen
kanssansa. "Haevettaeae ja inhoittaa, inhoittaa ja haevettaeae", kertoi haen
kertomistaan itselleen, eikae tarkoittanut sillae ainoastansa suhteitansa
Missiin, vaan yleensae kaikkea. Kaikki inhoittaa ja haevettaeae", toisti haen
vielae tullessaan oman talonsa portaille.

--Illallista en syoe,--sanoi haen Korneijille, joka tuli haenen jaeljessaeaen
ruokasaliin, missae haentae odotti katettu illallispoeytae teen
kanssa.--Saatte mennae.

--Ymmaerraen,--sanoi Kornei, vaan ei mennyt, ja alkoi korjata poeydaeltae.
Nehljudof tarkasteli Korneijia ja tunsi mielikarvautta haentae vastaan.
Nehljudof olisi tahtonut ettae kaikki olisivat jaettaeneet haenet rauhaan,
mutta haenestae naeytti, ettae kaikki tahallaan, ikaeaenkuin kiusalla
takertuivat haeneen. Kun Kornei laeksi veitsien ja lautasten kanssa, aikoi
Nehljudof tulla panemaan teetae teekannuun, mutta kuultuansa Agrafena
Petrovnan askeleita, pujahti kiireesti vieraskamariin paeaestaekseen haentae
naekemaestae ja sulki jaeljessaeaen oven. Taemae vierashuone oli sama, jossa
kolme kuukautta sitten oli haenen aeitinsae kuollut. Nyt tullessaan taehaen
huoneeseen, joka oli valaistu kahdella heijastuslampulla,--toinen haenen
isaensae kuvan luona ja toinen aeidin kuvan luona,--haen muisti viimeiset
suhteensa aeitiin, ja naemaet suhteet naeyttivaet haenestae luonnottomilta ja
vastenmielisiltae, ja sekin haevetti ja inhoitti. Haen muisteli kuinka haen
aeidin sairauden viimeisenae aikana oli suorastaan toivonut taemaen
kuolevan. Haen oli vakuuttanut itsellensae toivovansa vaan aeidin paeaesevaen
kaersimyksistae, mutta oikeastaan haen oli toivonut sitae paeaestaeksensae vaan
itse haenen kaersimyksiaensae naekemaestae.

Haluten heraettaeae itsessaensae hyvaen muiston aeidistae haen katsahti taemaen
muotokuvaan, jonka oli 5000 ruplasta m