eyttivaet tilaisuutta
hyvaeksensae, ja sitten sysaesivaet syyn haenen niskoillensa.

Pietari Gerasimovitsh puhui aertyisesti. Ja haenen aertyisyytensae tarttui
esimieheen, joka taemaen johdosta alkoi erittaein itsepintaisesti
puolustamaan omaa vastakkaista kantaansa; mutta Pietari Gerasimovitsh
puhui niin vakuuttavasti, ettae enemmistoe yhtyi haeneen, paeaettaeen, ettei
Maslova ollut ottanut osaa rahojen ja sormuksen anastamiseen ja ettae
sormus oli haenelle lahjoitettu.

Mutta puheen tullessa haenen osanotostaan myrkytykseen, sanoi haenen
kiivas puolustajansa, kauppias, ettae Maslova oli tunnustettava
syyttoemaeksi, koska ei haenellae ollut mitaeaen aijetta myrkyttaeae kauppiasta.
Esimies taas sanoi, ettei haentae voitu tunnustaa syyttoemaeksi, koska haen
oli itse tunnustanut antaneensa pulverin.

--Antoi, mutta luuli antavansa oopiumia,--sanoi kauppias.

--Kyllaehaen oopiumillakin saattoi ottaa hengen,--sanoi oeversti, joka
rakasti tehdae poikkeuksia asiasta ja alkoi taessae tilaisuudessa kertoa
siitae, ettae haenen lankonsa vaimo oli myrkyttaenyt itsensae oopiumilla ja
olisi kuollut, ellei laeaekaeriae olisi ollut saatavissa ja ellei ajoissa
olisi tarpeellisiin toimiin ryhdytty. Oeversti kertoi semmoisella
painavuudella, semmoisella arvolla ja luottamuksella itseensae, ettei
kukaan rohjennut haentae keskeyttaeae. Ainoastaan puotipalvelija, esimerkin
vaikutuksesta, paeaetti keskeyttaeae haenet, kertoaksensa oman juttunsa.

--Taehaen voivat jotkut niin tottua,--alkoi haen,--ettae saattavat ottaa 40
tippaa. Minulla oli sukulainen...

Mutta oeversti ei antanut keskeyttaeae itseaensae ja jatkoi kertomustansa
siitae mitenkae oopiumi oli vaikuttanut haenen lankonsa vaimoon.

--Mutta hyvaet herrat, kellohan kaey jo viidettae,--sanoi joku
valamiehistae.

--Kuinkas siis, hyvaet herrat,--kaeaentyi esimies:--tunnustamme siis
syylliseksi ilman ryoestaemisen aikomusta, eikae ole omaisuutta anastanut.

--Niinkoe siis?

Pietari Gerasimovitsh tyytyvaeisenae voittoonsa, suostui.

--Mutta ansaitsee armahdusta,--lisaesi kauppias.

Kaikki suostuivat, ainoastaan varusmestari vaati sanottavaksi: ei ole
syyllinen.

--No niinhaen taemae nyt onkin,--selitti esimies,--syyttoemaeksihaen haen
jaeaekin.

--Anna mennae naein: ja ansaitsee armahdusta; eli siis, mikae haenen
syyksensae jaeaepi, sekin on vielae lievennettaevae,--sanoi iloisesti
kauppias.

Kaikki olivat niin vaesyksissae, niin sekaantuneet riitoihin, ettei kukaan
ar