rjaa ja alkoi uuden elaemaen, josta ei aikonut koskaan luopua,
--turning a new leaf,--kuten haen sanoi itselleen, mutta joka kerta
maailman viettelykset saivat haenet jaelleen pauloihinsa ja haen
huomaamattansa taas lankesi, joskus vielae alemmaksikin kun oli ollut
ennen.

Naein haen oli puhdistunut ja kohonnut jo useamman kerran: naein oli
tapahtunut ensi kerran silloin kuin haen tuli kesaeksi taetiensae luokse.
Silloin oli ollut kaikkein elaevin, innokkain heraeaemys. Ja sen seuraukset
jatkuivat jotenkin kauvan. Sitten oli samallainen heraeaemys silloin kuin
haen oli jaettaenyt virkansa, tahtoen uhrata elaemaensae, ja astunut sodan
aikana sotapalvelukseen. Taelloein oli kuitenkin jaelleen-tahraantuminen
tapahtunut hyvin pian. Vielae oli yksi heraeaemys silloin, kuin haen jaetti
sotapalveluksen ja matkustettuaan ulkomaille alkoi harjoittaa
taidemaalausta.

Siitae saakka nykyiseen paeivaeaen asti oli kulunut pitkae ajanjakso ilman
mitaeaen puhdistusta, ja sentaehden ei haen ollut vielae milloinkaan paeaessyt
niin tahraantumaan, tullut semmoiseen ristiriitaan omantuntonsa
vaatimusten ja sen elaemaen vaelillae, jota haen vietti. Ja haen kauhistui
naehdessaeaen vaelimatkan pituuden.

Vaelimatka oli niin suuri, tahrautuminen niin taeydellinen, ettae ensi
hetkenae haenestae tuntui puhdistuminen mahdottomalta. "Olenhan jo
koettanut tulla taeydellisemmaeksi ja paremmaksi, eikae siitae ole mitaeaen
tullut", puhui haenen sielussaan kiusaajan aeaeni,--"pitaeisikoe nyt
uudestaan koettaa? Et sinae yksin, vaan kaikkihan ovat sellaisia,--elaemae
on kerran sellainen", puhui taemae aeaeni. Mutta se vapaa, henkinen olemus,
joka yksin on totinen, yksin mahtava, yksin ijankaikkinen, oli jo
heraennyt Nehljudofissa. Eikae haen voinut olla siihen uskomatta. Niin
tavattoman suuri kuin erotus olikin entisen haenen ja sen haenen vaelillae,
jommoisena haen tahtoi olla, tuntui heraenneelle henkiselle olemukselle
kaikki mahdolliselta.

"Revin rikki taemaen valheen, joka sitoo minua, vaikka se minulle mitae
maksaisi, ja tunnustan totuuden, sanon kaikille kaiken totuuden ja teen
totuuden",--sanoi haen paeaettaevaesti aeaeneen itselleen.--"Sanon totuuden
Missille, sanon, ettae olen elaenyt siveettoemaesti enkae voi mennae naimisiin
haenen kanssansa,--ettae olen pitaenyt turhaa peliae haenen kanssansa,
--sanon myoeskin Maria Vasiljevnalle (aateliston johtajan vaimolle).
Taikka, taelle ei ole mitaeaen sanomista, sanon haenen miehellensae, ettae
ole