jaei haentae odottamaan,

Kirkosta tulvasi yhae vaekeae, jotka kalkutellen korkorautojansa
kivipermantoon astuivat portaita alas hajoten kirkkomaeelle ja
hautausmaalle.

Ikivanha aeijae, Maria Ivanovnan taloudenhoitaja, tutisevin paein pysaeytti
Nehljudofin, suuteli haentae tavan mukaan, ja haenen vaimonsa, mummo,
silkkihuivi sidottuna ryppyisen leuan alle, kaeaeri auki nenaeliinastansa
keltaisen sahramimunan ja antoi Nehljudofille. Samassa laehestyi myoeskin
hymyilevae jaentehikaes talonpoika uudessa liivissaeaen, viheriaeinen vyoe
vyoellae.

--Kristus on noussut,--sanoi taemae saeteilevin silmin ja siirtyessaeaen
Nehljudofin viereen ympaeroeitsi haenet erityisellae miellyttaevaellae
talonpoikaishajulla ja kutkuttaen haentae kiharaisella parrallaan
moiskautti haentae kolme kertaa keskelle suuta kovilla, terveillae
huulillaan.

Siihen aikaan kuin Nehljudof vaihtoi suuteloja talonpojan kanssa ja otti
taeltae tummanruskean munan, tuli naekyviin Matrjona Pavlovnan monelle
vivahteleva hame ja suloinen musta paeae punaisine rusettineen.

Katjusha naeki kohta Nehljudofin edessaeaen kulkevien ihmisten paeiden
ylitse ja Nehljudof naeki kuinka haenen kasvonsa kirkastuivat.

Haen tuli Matrjona Pavlovnan kanssa porrasedustalle, jonne he pysaehtyivaet
almuja antamaan. Kerjaelaeinen, jonka nenaen sijalla oli vaan punanen
umpeen parantunut haava, laehestyi Katjushaa. Taemae otti nenaeliinastaan
jotakin, antoi haenelle, laehestyi ja osoittamatta vaehintaekaeaen inhoa,
paeinvastoin yhae loistavin silmin kolme kertaa suuteli haentae. Ja
suudellessaan kerjaelaeistae haenen silmaensae tapasivat Nehljudofin katseen,
ikaeaenkuin kysyen: tekeekoe haen oikein, niinkuin pitaeaekin?

"Juuri niin, juuri niin, rakkaani, kaikki on hyvaeae, ihastuttavaa,
rakastan."

He tulivat alas portailta ja Nehljudof tuli haenen luoksensa. Ei haen
tullut suutelemisen aikomuksessa, mutta ollaksensa laehempaenae haentae.

--Kristus on noussut!--sanoi Matrjona Pavlovna paeaetaensae kallistaen ja
hymyillen, aeaenellae, joka tahtoi sanoa: nyt olemme kaikki yhdenvertaisia,
ja pyyhittyaeaen suunsa mykkyraeaen kierretyllae nenaeliinalla, laehestyi haentae
huulet ojona.

--On totisesti noussut,--vastasi Nehljudof suudellen.

Haen katsahti Katjushaan.

Katjusha saevaehti punaseksi ja samassa hetkessae laehestyi haentae.

--Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh.

--On totisesti noussut,--sanoi haen. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa
ja ikaeaenkuin ep