itse kaeytti aeidiltae perittyae maanomistusta
toimeentullaksensa? Kuinka oli sovittaminen syntinsae Katjushan edessae?
Eihaen voinut sitae jaettaeae. "En saa jaettaeae naista, jota olen rakastanut,
ja tyytyae siihen ettae maksan asianajajalle ja vapautan haenet
pakkotoeistae, joita haen ei ansaitse;--sovittaisin syyni rahoilla samalla
tavalla kuin silloinkin kun luulin tehneeni mitae pitaeae annettuani
Katjushalle rahaa!"

Ja haen muisti elaevaesti sen hetken, kun haen kaeytaevaessae saavutti Katjushan
ja pistettyaeaen taemaen kaeteen rahaa juoksi pois.--"Voi sentaeaen noita
rahoja!"--muisteli haen kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, taetae
hetkeae.--"Voi, voi! kuinka ilettaevaeae!--puhui haen niinkuin silloinkin
aeaeneen.--Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellae! Ja minae, minae
juuri olenkin tuo kurja konna!"--puhui haen aeaeneensae. --"Mutta onko
todellakin mahdollista,--haen pysaehtyi kesken kaeyntiaensae:--ettae minae,
juuri minae olen se konna?--Kukas sitten? --vastasi haen itselleen.--Mutta
onko se todellakin yhtae?--jatkoi haen tilintekoansa:--Eikoe muka ole
ilettaevaeae ja alhaista sinun suhteesi Maria Vasiljevnaan ja haenen
mieheensae? Ja sinun suhteesi omaisuuteen? Sillae tekosyyllae ettae rahat
ovat aeidiltae, kaeytaet sinae hyvaeksesi rikkautta, jota pidaet laittomana? Ja
koko sinun toimeton, huono elaemaesi Hilton? Ja kaiken kukkana--sinun
menettelysi Katjushan kanssa! Kurja konna! Ne ihmiset siellae
arvostelkoot minua kuinka tahtovat, heitae minae voin pettaeae, mutta
itseaeni en voi pettaeae."

Ja haen yhtaekkiae ymmaersi, ettae se inho, jota haen viime aikoina oli
tuntenut ihmisiin, ja erittaeinkin aeskettaein ruhtinaaseen, Sofia
Vasiljevnaan, ja Missiin, ja Kornejiin,--oli inho haeneen itseensae. Ja,
mikae merkillisintae kaikista, tuossa oman halpamaisuuden tunnustamisessa
tuntui yhtaikaa jotakin kipua tuottavaa ja kuitenkin iloista ja
rauhoittavaa.

Nehljudofille ei tapahtunut ensi kertaa elaemaessae se mitae haen nimitti
"sielun pesoksi". Sielunpesoksi haen sanoi semmoista sielun tilaa,
jolloin haen aekkiae, joskus pitkaenkin vaeliajan peraestae, tunnettuansa
sisaellisen elaemaen hidastuvan ja toisinaan pysaehtyvaenkin, ryhtyi
puhdistamaan kaikkea sitae soraa, joka oli haenen sydaemmeensae keraeytynyt
ja oli syynae taehaen seisahdukseen.

Aina taellaisten heraeaemysten jaelkeen asetti Nehljudof itselleen
periaatteita, joita paeaetti sitten ainaisesti seurata: kirjoitti
paeivaeki