sa, sama vanha pappi ja niinkuin ennenkin
asetellen paikoilleen kultaista ristiae silkkiselle rinnallensa,
samalla varmuudella ja luottamuksella siihen, ettae haen suorittaa
peraeti hyoedyllistae ja taerkeaeae asiaa, vannotti todistajat ja
asiantuntija-laeaekaerin. Vannottamisen paeaetettyae saatettiin kaikki
todistajat ulos paitsi juuri Kitajevaa, haureuslaitoksen emaentaeae.
Haeneltae kysyttiin, mitae haen asiasta tiesi. Kitajeva, teeskennelty hymy
huulilla, koukkien suurihattuisella paeaellaeaen joka lauseella, kertoi
saksalaisella murteella tarkasti ja sulavasti:

Kaikkein ensimaeiseksi oli haenen luoksensa laitokseen tullut
koridooripalvelija Simon, hakemaan tyttoeae rikasta siperialaista
kauppiasta varten. Haen oli laehettaenyt Ljubashan. Jonkun ajan kuluttua
Ljubasha palasi takaisin yhdessae kauppiaan kanssa. Kauppias oli jo
kiihoittuneessa mielentilassa, puhui Kitajeva vaehaen hymyillen,--ja oli
heillae jatkanut juomistansa ja juottanut tyttoejae. Mutta kun kauppiaalta
puuttui rahoja, niin haen laehetti omaan kortteeriinsa taemaen saman
Ljubashan, jota kohtaan oli saanut jonkunlaisen "eturakkauden",--sanoi
haen katsahtaen syytettyyn.

Nehljudofista naeytti, ettae Maslova taelloein hymaehti ja taemae hymyily
inhoitti haentae. Kummallinen epaemaeaeraeinen yoekoetyksen tunne sekoittuneena
saeaeliin heraesi haenessae.

--Mitae mieltae te olette Maslovan suhteen?--kysyi punastuen ja arkaillen
oikeuden auskultantti, joka oli maeaeraetty Maslovan puolustajaksi.

--Erittaein hyvae,--vastasi Kitajeva. Tyttoe on sivistynyt ja pulska.
Kasvatettu hyvaessae perheessae ja osaa lukea ranskaa. Joi toisinaan vaehae
liiaksi, mutta ei koskaan yli oikeasta. Aivan erinomainen tyttoe.

Katjusha katseli emaentaeae, mutta kaeaensi sitte aekkiae silmaensae valamiehiin
ja pysaehtyi Nehljudofiin, ja haenen kasvonsa muuttuivat totisiksi, jopa
ankaroiksi. Toinen haenen ankarista silmistaeaen katsoi kieroon. Jotenkin
kauan olivat naemaet molemmat kummallisesti katsovat silmaet kaeaentyneinae
Nehljudofiin ja vaikka kauhu oli vallannut Nehljudofin, ei haen voinut
irroittautua noista hiukan kieroon katsovista silmistae kirkkaine
valkuaisineen. Haenen mieleensae muistui tuo hirmuinen yoe, jaeaensaerkyminen,
sumu ja erittaeinkin tuo vaillinainen kallellaan oleva kuu, joka ennen
aamun sarastusta nousi ja valaisi jotakin mustaa ja kauheaa. Naemaet kaksi
mustaa silmaeae, jotka katsoivat sekae haeneen ettae haenen ohitsensa,
muistuttivat haenelle