uin olivat olleet entiset oikeat.

--Minulle on kerrottu teidaen tulleen oikeudesta hyvin synkaessae
mielentilassa. Minae arvaan, ettae tuo asia on yleensae sangen vaikeata
ihmisille, joilla on sydaen, sanoi haen ranskankielellae.

--Niin, se on totta,--vastasi Nehljudof:--usein tuntee olevansa ...
tuntee, ettei ole oikeutta tuomitsemaan...

--_Comme c'est vrai_,--huudahti ruhtinatar aivan kuin olisi kummastunut
haenen huomautuksensa totuutta, kuten ainakin taitavasti imarrellen
seuramiestaensae.

--No, entae taulunne, siitae olen hyvin utelias tietaemaeaen,--lisaesi
haen,--ellen olisi taessae kykenemaettoemyyden tilassa, olisin jo aikaa sitte
kaeynyt luonanne.

--Olen sen kokonaan jaettaenyt,--vastasi Nehljudof kuivasti.
Ruhtinattaren, imartelun epaerehellisyys oli haenestae nyt yhtae ilmeinen
kuin taemaen salaama vanhuuskin. Ei haen mitenkaeaen voinut saada itsensae
olemaan ystaevaellisenae.

--Sepae vahinko! Tiedaettekoe, minulle on itse Repin sanonut, ettae haenellae
on ehdoton talangi,--sanoi ruhtinatar kaeaentyen Kolosofin puoleen.

"Ettae se kehtaakin noin valehdella", ajatteli Nehljudof nyrpeaenae.

Paeaestyaensae selville siitae, ettae Nehljudof oli pahalla tuulella ja ettei
sen kanssa siis voinut saada aikaan miellyttaevaeae ja viisasta
keskustelua, kaeaentyi Sofia Vasiljevna Kolosofin puoleen tahtoen tietaeae,
mitae taemae ajatteli uudesta naeytelmaekappaleesta. Haen kysyi semmoisella
aeaenellae niinkuin nyt Kolosofin mielipide tulisi ratkaisemaan kaikki
epaeilykset, ja taemaen mielipiteen jokainen sana olisi ollut ikuistettava.
Kolosof antoi tuomitsevan arvostelun naeytelmaestae ja lausui taemaen
johdosta mielipiteitaensae taiteesta. Ruhtinatar Sofia Vasiljevna
kummasteli haenen mielipiteittensae oikeutta yritti puolustelemaan
naeytelmaen tekijaeae, mutta samassa joko peraeaentyi tahi keksi jotakin
keskivaeliltae. Nehljudof katsoi ja kuunteli, mutta naeki ja kuuli aivan
toista kuin sitae, mikae oli haenen edessaeaen.

Kuunnellen milloin Sofia Vasiljevnaa, milloin Kolosofia naeki Nehljudof
ensiksikin, ettei Sofia Vasiljevnalla eikae Kolosofilla ollut mitaeaen
tekemistae draaman eikae toinen toisensa kanssa, ja ettae he puhuivat vaan
tyydyttaeaekseen ruumiillista tarvetta liikutella syoennin jaelkeen kielen
ja kurkun jaenteitae; toiseksi, ettae Kolosof juotuansa paloviinaa, viiniae
ja likoeoeriae oli vaehaen humalassa, ei niinkuin ovat humalassa harvoin
juovat talonpojat, vaan niinkuin ne ihmiset, jot