a ja Katjusha istui vielae yksin poeydaen
aeaeressae ikaeaenkuin ollen kahden vaiheella. Heti kun Nehljudof tuli
ikkunan luo, katsahti Katjusha haeneen. Nehljudof koputti. Sen enempaeae
arvelematta Katjusha heti juoksi ulos piikakamarista, ja Nehljudof kuuli
kuinka ulko-ovi meni raolleen ja sitte vingahti. Haen odotti Katjushaa jo
eteisessae ja heti aeaenetoennae sulki haenet syliinsae. Katjusha likistaeytyi
haeneen kiinni, nosti paeaensae ja otti vastaan haenen suutelonsa. He
seisoivat etehisen nurkan takana kuivalla paelvipaikalla ja Nehljudof oli
taeynnaensae tuskallista tyydyttaemaetoentae halua. Aekkiae ovi taas lonksahti ja
taas samaten vingahti ja Matrjona Pavlovna kuului vihaisesti huutavan.

--Katjusha!

Katjusha irtausi Nehljudofin sylistae ja palasi piikakamariin.

Nehljudof kuuli kuinka ovi pantiin lukkoon. Taemaen jaelkeen kaikki
hiljeni, katosi ikkunasta punainen valon silmae, jaei vaan sumu ja joen
tohina.

Nehljudof tuli ikkunan luo, ei ketaeaen naekynyt. Haen koputti, ei kukaan
vastannut. Nehljudof palasi sisaeaen herrasportaiden kautta, vaan haen ei
saanut unta. Haen otti saappaat jalastaan ja meni paljain jaloin kaeytaevaeae
pitkin Katjushan ovelle Matrjona Pavlovnan huoneen vieressae. Ensin haen
kuunteli Matrjona Pavlovnan rauhallista kuorsaamista ja aikoi jo astua
sisaeaen, kun yhtaekkiae kuuli taemaen yskivaen ja kaeaentyvaen narajavalla
vuoteellaan. Haen jaehmettyi kauhistuksesta ja seisoi naein noin viisi
minuuttia. Kun sitten taas kaikki hiljeni ja rauhallinen kuorsaaminen
jaelleen alkoi kuulua, niin Nehljudof, koettaen astua semmoisille
permantopalkeille, jotka eivaet narisseet, meni edemmaes ja tuli aivan
Katjushan oven luo. Kaikki oli hiljaa. Katjusha naehtaevaesti ei nukkunut,
koska haenen hengitystaeaen ei kuulunut. Mutta heti kun Nehljudof oli
kuiskannut: "Katjusha!",--hypaehti taemae pystyyn, tuli oven luo ja
suuttuneena, kuten Nehljudofista naeytti, alkoi pyytaeae haentae laehteinaeaen.

--No miltae taemae naeyttaeae? Voiko nyt naein?

Taedit sattuvat kuulemaan,--puhui haenen suunsa, mutta koko haenen
olemuksensa puhui:--"minae olen kokonaan sinun."

Ja _taemaen_ vaan ymmaersi Nehljudof.

--No, avaahan hetkeksi vaan. Rukoilen sinua,--puhui haen mielettoemiae
sanoja.

Katjusha vaikeni, sitten Nehljudof kuuli haenen kaetensae hapuilevan oven
ripaa. Ripa naksahti ja haen tunkeutui sisaeaen avatusta ovesta. Haen otti
Katjushan syliinsae semmoisena kuin taemae oli kovassa, karkeassa