aein elaeissaeaen,
ei voi olla sydaemmensae syvimmaessae haepeaemaettae taellaista elaemaeae, pitaevaet
sotilaat sitae aivan luonnollisena, kehuvat ja ylpeilevaet siitae,
varsinkin sota-aikana, kuten nyt Nehljudof, astuttuaan sotapalvelukseen
turkkilaissodan julistuksen jaelkeen. "Olemme valmiit uhraamaan henkemme
sodassa, ja sentaehden on taemmoeinen huoleton, iloinen elaemae sekae anteeksi
annettava ettae vaelttaemaetoen meille. Ja me vietaemmekin sitae."

Naein oli Nehljudofilla tapana haemaeraesti ajatella taenae elaemaensae
kehityskautena; mutta samalla haen kaiken aikaa tunsi siveellisistae
rajoituksista irtautumisen riemua, joita rajoituksia haen oli ennen
itsellensae asetellut, ja alituisesti pysyi itsekkyys-hulluuden tilassa.

Ja taemmoeisessae tilassa haen nytkin oli, poiketessaan kolmen vuoden
kuluttua taetien luo.

XIV.

Nehljudof tuli poikenneeksi taetien luo sentaehden, ettae heidaen maatilansa
oli sen tien varrella, jota myoeten haenen rykmenttinsae oli edennyt, ja
myoeskin sentaehden, ettae he kovin vaativat haentae tulemaan, mutta ennen
kaikkea naehdaeksensae Katjushan. Kenties haenellae sydaemmensae syvimmaessae oli
jo silloinkin Katjushaa vastaan pahoja aikeita, joita haenelle kuiskasi
valloilleen paeaessyt elaeimellinen ihminen, mutta haen ei ainakaan itse
tajunnut taetae aijetta, vaan halusi ainoastaan jaelleen oleskella niillae
paikoilla, missae haenen oli ollut niin hyvae olla, ja tavata noita vaehaen
lystimaeisiae, mutta suloisia ja hyviae taetejae, jotka aina haenen
huomaamattansa ympaeroeivaet haentae rakkauden ja ihailun ilmakehaellae, ja
naehdae suloista Katjushaa, josta oli jaeaenyt niin miellyttaevae muisto.

Nehljudof saapui taloon maaliskuun lopulla, piinaviikolla, pahimman
kelirikon aikana, rankkasateessa, laepimaerkaenae ja viluissaan, mutta
hyvaensuopana ja kiihkeaenae, jommoiseksi haen aina taehaen aikaan tunsi
itsensae. "Onkohan Katjusha enaeae heillae!"--ajatteli haen ajaessaan tuttuun
vanhanaikaiseen, tiilikivi-seinaellae aidattuun pihaan, joka oli taeynnaensae
katoilta pudotettua lunta. Haen oli odottanut, ettae Katjusha olisi haenen
soittaessaan juossut portaille, mutta kyoekkiportaille tuli vaan kaksi
avojalkaista akkaa, liepeet yloes kaeaerittyinae, aempaerit kourassa,
naehtaevaesti permannon pesun touhussa. Katjushaa ei naekynyt herrasvaeen
portaillakaan; ainoastaan Tihon-lakeija tuli sinne esiliinassaan, haenkin
luultavasti siivouksen toimissa. Eteiseen tuli Sofia