ilolla ja innolla koetti selitellae;--nyt oli taessae elaemaessae kaikki
yksinkertaista ja selvaeae ja sen koko maeaeritelmaenae olivat vaan ne
olosuhteet, joissa haen itse eli. Silloin oli tarpeen yhteys luonnon
kanssa ja seurustelu haentae ennen elaeneiden, ajatelleiden ja tunteneiden
ihmisten kanssa, (filosofia, runous);--nyt olivat tarpeellisia ja
taerkeitae vaan inhimilliset laitokset ja seurustelu toverien kanssa.
Silloin haen kuvaili naista salaperaeiseksi ja ihanaksi olennoksi,
ihanaksi juuri taemaen salaperaeisyyden vuoksi;--nyt merkitsi nainen,
jokainen nainen paitsi omaisia ja ystaevaein vaimoja, jotakin perin
maeaeraettyae: nainen oli yksi parhaimpia keinoja jo koetun nautinnon
saamiseen. Silloin ei ollut tarvis rahoja ja olisi voinut olla ottamatta
kolmattakaan osaa siitae, mitae aeiti antoi, oli mahdollista luopua
isaenperinnoestae ja antaa se talonpojille;--nyt eivaet tahtoneet riittaeae ne
1,500 ruplaa kuukaudessa, jotka aeiti antoi, ja taemaen kanssa alkoi jo
syntyae ikaeviae keskusteluja rahojen johdosta. Silloin haen piti oikeana
minuutenansa henkistae olemustaan; nyt haen piti olemuksenaan omaa
tervettae, reipasta elaeimellistae minuuttansa.

Ja koko taemae hirveae muutos oli haenessae tapahtunut ainoastaan sen taehden,
ettae haen lakkasi uskomasta itseaensae ja alkoi uskoa toisia. Ja haen
lakkasi uskomasta itseaensae ja alkoi uskoa toisia sentaehden, ettae
elaeminen uskoen itseaensae oli liian vaikeata: uskoen itseaensae ei voinut
mitaeaen kysymystae ratkaista elaeimellisen minuuden hyoedyksi, joka haki
keveitae iloja, vaan melkein aina sitae vastaan; mutta uskoen toisia ei
tarvinnut ensinkaeaen mitaeaen ratkaista,--kaikki oli jo ratkaistu, ja
ratkaistu aina vasten henkistae olemusta ja elaeimellisen minuuden
hyvaeksi. Eikae siinae kyllae: uskoen itseaensae haen oli aina ihmisten tuomion
alaisena,--uskoen toisia haentae hyvaeksyivaet kaikki ympaerillaeolijat.

Niinpae Nehljudofin ajatellessa, lukiessa, puhuessa Jumalasta,
totuudesta, rikkaudesta, koeyhyydestae,--oli kaikkein mielestae aika ja
paikka siihen huonosti valittu, jopa pitivaet sitae vaehaen lystimaeisenae, ja
sekae aeiti ettae taeti sanoivat haentae hyvaentahtoisella ivalla _notre cher
philosophe'_ksi; mutta kun haen luki romaaneja, kertoi epaeillyttaeviae
pilajuttuja, kaevi ranskalaisessa varieteessae ja iloisena teki naeistae
naekemistaeaen tiliae, silloin kaikki ylistelivaet ja kannattivat haentae. Kun
haen piti tarpeellisena rajoittaa