maen viiniae hakemaan, mutta rahat olivat lopussa.
Emaentae ei luottanut haenelle velaksi. Ja silloin laehetti haen minut
hotellihuoneeseensa, sanoen missae rahat olivat ja kuinka paljon piti
ottaa. Niin minae sitten laeksin.

Puheenjohtaja kuiskutteli paraikaa vasemmalla puolella istuvan jaesenen
kanssa eikae kuullut, mitae Maslova puhui, mutta naeyttaeaeksensae, ettae haen
oli kaikki kuullut, haen kertoi Maslovan viimeiset sanat:

--Niin sitten laeksitte. No, entae sitten--sanoi haen.

--Tulin ja tein kaikki niinkuin haen oli kaeskenyt. Menin huoneeseen. En
mennyt yksin, vaan kutsuin mukaani Simon Mihailovitshin ja haenet,--sanoi
Maslova osoittaen Botshkovaan.

--Se valehtelee. En ole jalallanikaan astunut...--alkoi Botshkova, mutta
haenet keskeytettiin.

--Heidaen laesnaeollessaan otin neljae kymmenen ruplan seteliae,--jatkoi
Maslova rypistaeen silmiaeaen ja katsomatta Botshkovaan.

--Eikoe syytetty, ottaessaan 40 ruplaa, huomannut kuinka paljon rahoja
oli kaikkiaan,--kysyi syyttaejae uudelleen.

Maslova saepsaehti heti kun syyttaejae vaan kaeaentyi haenen puoleensa. Haen
tunsi taemaen tarkoittavan haenelle pahaa, vaikkei ymmaertaenytkaeaen
kuinka.--En laskenut rahoja, naein vaan, ettae siellae oli sataruplasia.

--Syytetty siis naeki sataruplasia,--minulla ei ole muuta kysyttaevaeae.

--No toitteko rahat, jatkoi puheenjohtaja kelloansa katsoen.

--Toin.

--Entae sitten?--kysyi puheenjohtaja.

--Sitten haen taas otti minut luoksensa,--sanoi Maslova.

--No kuinka te sitten annoitte haenelle viinissae pulveria?--kysyi
puheenjohtaja.

--Kuinkako annoin? Kaasin viiniin ja annoin.

--Miksi annoitte?

Maslova huokasi raskaasti ja syvaeaen vastaamatta ensin mitaeaen.

--Kauppias ei tahtonut mitenkaeaen paeaestaeae minua,--sanoi haen
vihdoin.--Vaesyin lopulta haenen kanssansa. Tulin kaeytaevaeaen ja sanoin
Simon Mihailovitshille: "kunpa se edes paeaestaeisi minut. Olen vaesynyt".
Taehaen Simon Mihailovitsh sanoi: "mekin olemme haeneen kyllaestyneet. Me
tahdomme antaa haenelle unipulveria; kun haen nukkuu, paeaeset sinaekin
menemaeaen." Minae sanoin; "no hyvae"; en luullut pulveria vaaralliseksi.
Haen antoikin sen minulle. Minae tulin, haen makasi vaeliseinaen takana, ja
kaeski paikalla tuomaan itsellensae konjakkia. Minae otin poeydaeltae pullon
samppanjakonjakkia, kaasin kahteen lasiin, toiseen itselleni toiseen
haenelle, ja karistin haenen lasiinsa pulverin ja annoin haenelle. Kyllae en
olisi antanut, j