otsansa.

Puheenjohtaja toisti kysymyksen. Maslova tuijotti saeikaehtyneenae
syyttaejaen apulaiseen.

--Simoninko kanssa? Olin,--sanoi haen.

--Tahtoisin edelleen tietaeae, mitae lajia taemae syytetyn tuttavuus
Kartinkinin kanssa on oikeastaan ollut. Ovatkohan he useinkin tavanneet
toisiansa?

--Mitaekoe lajia tuttavuutta? Kaevi minua noutamassa hotellivieraiden luo,
ei sen kummempaa tuttavuutta--vastasi Maslova, katsellen levottomasti
vuoroin puheenjohtajaan ja vuoroin syyttaejaen apulaiseen.

--Haluaisin tietaeae, miksi Kartinkin haki vieraiden luo yksinomaan
Maslovaa eikae muita tyttoejae?--sanoi syyttaejaen apulainen rypistyen taas
miettivaeisen naekoeiseksi, hieno Mefiston hymy huulilla.

--En tiedae. Mistae sen tietaeisin,--vastasi Maslova, pelaestyneenae
katsahtaen ympaerilleen ja hetkeksi pysaehtaeen katseensa Nehljudofiin:--
kenen tahtoi, sen kutsuikin.

"Olisiko todellakin tuntenut?" ajatteli Nehljudof kauhistuneena,
tuntien, kuinka veri toermaesi haenen kasvoihinsa; mutta Maslova, panematta
haeneen suurempaa huomiota kuin muihin, heti kaeaentyi toisaanne ja katsoi
taas pelokkaan naekoeisenae syyttaejaen apulaiseen.

--Syytetty naein ollen kieltaeae olleensa minkaeaenlaisissa laehemmissae
suhteissa Kartinkiniin. Hyvae on. Muuta ei minulla ole kysyttaevaeae.

Ja syyttaejaen apulainen otti samassa kyynaespaeaensae pois pulpetiltaan
kirjoittaakseen jotakin muistiin. Mutta oikeastaan haen ei kirjoittanut
niin mitaeaen, vaan ainoastaan paineli kynaellae entisiae kirjaimia
muistiinpanoissaan. Haen oli naehnyt kuinka yleiset syyttaejaet ja
asianajajat aina tekevaet: taitavan kysymyksen tehtyaensae kirjoittavat
puheeseensa huomautuksen, jonka sitten on musertaminen vastustaja.

Puheenjohtaja ei kaeaentynyt heti syytetyn puoleen, koska paraillaan
kyseli lasisilmaeiseltae jaeseneltae, oliko taemae suostuvainen siihen
kysymysten jaerjestykseen, joka oli jo edeltaepaein valmistettu ja
kirjoitettu.

--Mitaes sitten tapahtui?--kysyi puheenjohtaja edelleen.

--Tulin kotiin,--jatkoi Maslova jo vaehaen rohkeammin ja vaan
puheenjohtajaan katsellen:--annoin rahat emaennaelle ja panin maata. Mutta
juuri kun olin nukkunut, heraettaeae minut palvelustyttoemme Berta. "Kaeyhaen
sisaeaen, kauppiaasi on jaelleen tullut". En olisi tahtonut tulla esille,
mutta emaentae kaeski. Salissa oli _haen_,--Maslova lausui haen-sanan taas
ilmeisellae kauhulla,--_haen_ yhae juotti meidaen tyttoejaemme, ja olisi
sitten laehettaenyt enem