heenjohtajan ja vasemmalla puolella istuvan jaesenen
keskinaeinen kuiskutus oli koskenut sitae seikkaa, ettae taemae jaesen oli
tuntenut vatsanipistyksiae ja halusi sen johdosta suorittaa pienen
hieronnan ja juoda tippoja. Taemaen haen ilmoitti puheenjohtajalle, ja
haenen pyynnoestaeaen nyt tehtiinkin keskeytys.

Tuomarien jaelkeen nousivat valamiehet, asianajajat, todistajat, ja,
tuntien mielihyvaeae osaksi jo suoritetun taerkeaen tehtaevaen johdosta,
rupesivat kaeyskentelemaeaen sinne taenne.

Nehljudof tuli valamiesten huoneeseen ja istahti ikkunan aeaereen.

XII.

Niin, se oli siis todellakin Katjusha.

Nehljudofin suhteet Katjushaan olivat taemmoeiset.

Ensi kerran Nehljudof naeki Katjushan silloin, kuin haen kolmatta vuotta
yliopistossa ollessaan, valmistellen vaeitoeskirjaansa maanomistuksesta,
vietti kesaeae taetiensae luona. Tavallisesti haen oli kesaeae aeitinsae ja
sisarensa kanssa aeidin omistamalla suurella maatilalla Moskovan laehellae.
Mutta taenae vuonna oli sisar mennyt naimisiin, ja aeiti matkustanut
ulkomaille kylpemaeaen. Ja kun Nehljudofin oli kirjoittaminen
vaeitoeskirjaansa, paeaetti haen asettua kesaeksi taetiensae luo. Heidaen
luonansa, heikaelaeisessae eraemaassa, oli hiljaista elaeae, eikae ollut tietoa
huvituksista; taedit paeaelliseksi rakastivat hellaesti veljenpoikaansa ja
perillistaeaen, ja haenkin puolestaan rakasti heitae, rakasti heidaen
elaemaensae vanhanaikaisuutta ja yksinkertaisuutta.

Taenae kesaenae taeaellae taetien luona eli Nehljudof siinae ylevaen innostuksen
kehityskaudessa, jolloin nuorukainen ensi kerran, ei syrjaeisestae
vaikutuksesta, vaan omin paeinsae tuntee elaemaen koko ihanuuden ja
taerkeyden, ja sen tehtaevaen koko merkityksen, joka siinae on ihmisellae
edessaeaen, naekee mahdolliseksi sekae oman ettae koko maailman loppumattoman
taeydellisentymisen, ja antautuu taehaen taeydellisentymiseen ei ainoastaan
toivoen, vaan varmaan tietaeen kerran saavuttavansa sen taeydellisyyden,
jota mielessaeaen kuvailee. Taenae vuonna, vielae yliopistossa ollessaan, haen
luki Spencerin yhteiskuntaopin ja Spencerin mielipiteet maanomistuksesta
tekivaet haeneen suuren vaikutuksen, erittaeinkin siksi, ettae haen itse oli
suurviljelystae harjoittavan maatilan perillinen. Haenen isaensae ei ollut
rikas, vaan haenen aeitinsae oli myoetaejaeisinae saanut 10 tuhatta desjatinaa
maata. Ensi kerran haen silloin ymmaersi yksityisen maanomistuksen koko
julmuuden ja vaeaeryyden, ja