a mielenliikutusta.

Toimituksen paeaetyttyae Kustaava, punakasvoisena, luomet aivan alhaalla,
silmaeinraot taeynnae kyyneleitae ja suljetut huulet yhae tutisevina sanoi
hiljaisella valtijaan aeaenellae ja sormella osottaen: Mene kamariis. Ja
Hanneksen mentyae meni itse haenen jaelkeensae sekae sulki oven.

Kerttu nyt nopeasti riisui narisevat kenkaensae, pujahti sukkasillaan
keittioeoen ja hiipi oven taakse kuuntelemaan. Haenen sydaemmensae pampatti
niin hurjasti, ettae olisi luullut sen paeaesseen irroilleen puseron alle.

Nyt he puhuvat.

Hannes sanoo jotakin--ei kuulu mitae.

Nyt sanoo Kustaava, hyvae jumala, mitae haen sanoo? Puhuu sotakoulusta!

Hannes vastasi: Kyllae minae olen sen verran ryssaeae oppinut.

Kustaava sanoo: Ensin, sanoo eversti, taeytyy sinun vuoden olla
kaartissa--

Kaartissa!--

--Ja kun sen vuoden olet siivosti palvellut, ettei mitaeaen muistuttamista
ole, ja kaartin herrat upseerit ja korkea paeaellystoe kuin myoes
alipaeaellikkoekunta--

Hyvae jumala, niin mitae sitten?

--Ovat sinuun tyytyvaeiset ja sinae opit sotakurin saeaennoet, niin he
komentavat sinut Ryssaenmaalle junkkarikouluun.

Junkkarikouluun! Mitae se on--junkkarikouluun? Ja Ryssaenmaalle!

Hannes sanoo: On Suomessakin sotakoulu--Haminassa on kadettikoulu.

Kustaava sanoo:--Hannes on hyvae ja kuuntelee vaan eikae puhu mitaeaen.
Suomessa on sotakoulu, sanoi everstikin, mutta ei sinne ketae tahansa
oteta; parempain ihmisten lapsia sinne otetaan eikae semmoisia, joita on
toisesta koulusta erotettu ja jotka tappelevat.

Nyt olivat kauan aikaa aeaeneti kumpikin.

Sitten sanoo Kustaava:

--Hannes ei saa vihotella.

Kaiketi Hannes kiristeli yhteen hampaitansa, ehkae itkikin, koska
Kustaava naein sanoi. Voi, hyvae jumala!

Taas Kustaava puhuu:

--Kolmen vuoden kuluttua, sanoo eversti, paeaeset vaenrikiksi.

--Ai, ai, ai, ai--rupesi Kerttu itkien huutamaan, ja sekae Kustaava ettae
Hannes tulivat katsomaan mikae haenen oli.

Kerttu ulvoi ikkunarahilla.

--Kun poltin sormeni, selitti haen heidaen kysymyksiinsae.

--Eihaen taeaellae valkeatakaan ole, ihmetteli Hannes.

--Naeytae taenne sormes, sanoi Kustaava.

Mutta Kerttu tyoenteli itsensae kyynaerpaeillaeaen irti heidaen kaesistaeaen ja
meni rappusille ja itki koko paeivaen, pimeaeaen iltaan asti.

Kuitenkaan ei olisi Kertun pitaenyt vielae itkeae, vaan itkeae vasta vuoden
peraestae. Sillae eihaen Hannes vielae Suomesta laehtenyt, vaan laeksi Suomesta
vast