eaen haen alituisesti muutteli asentoansa, milloin
nojaten vasempaan, milloin oikeaan kaeteen, milloin tuolin selkaeaen,
milloin sen laitoihin, milloin tasoitteli paperin reunoja, milloin
silitteli paperiveistae, milloin taas tunnusteli kynaeae.

Haenen sanojensa mukaan olivat heidaen oikeutensa siinae, ettae he saavat
tehdae syytetyille kysymyksiae puheenjohtajan kautta, ettae heillae sai olla
lyijykynae ja paperia ja ettae he saivat tutkia esineellisiae todistuksia.
Velvollisuus oli siinae, ettae heidaen oli tuomitseminen oikein eikae
valheellisesti. Ja vastuunalaisuus oli siinae, ettae jos he eivaet pitaeneet
neuvotteluansa salassa tai olivat yhteydessae syrjaeisten kanssa, he
tulivat rangaistuksen alaisiksi.

Kaikki kuuntelivat kunnioittavalla huomiolla. Kauppias, levittaeen
ympaerillensae viinan hajua ja pidaetellen aeaenekaestae roeystaeilemistae,
nyykaeytteli hyvaeksyvaesti paeaetaensae joka lauseelle.

IX.

Puheensa paeaetettyae puheenjohtaja kaeaentyi syytettyjen puoleen.

--Simon Kartinkin, nouskaa,--sanoi haen.

Simon kavahti hermostuneesti pystyyn ja poskilihakset alkoivat liikkua
vielae nopeammin.

--Nimenne?

--Simon Petrovitsh Kartinkin,--sanoi haen nopeasti, koeraekaellae aeaenellae,
naehtaevaesti jo edeltaepaein valmistuneena vastaamaan.

--Saeaetynne?

--Talonpoika.

--Mitae laeaeniae ja piirikuntaa?

--Tuulan laeaenistae, Krapivenskin piirikunnasta, Kupjanskan kunnasta,
Borkin kylaestae.

--Kuinka vanha olette?

--Neljaennellae neljaettae, syntynyt vuonna tuhat kahdeksansataa...

--Mitae uskontoa?

--Uskoa ollaan venaelaeistae, oikeauskoista.

--Naimisissako?

--En.

--Mikae ammattinne?

--Palvelimme "Mauritania" hotellin koridoorissa.

--Oletteko ennen olleet syytettynae?

--Ei ole minua koskaan tuomittu, sillae niinkuin elimme ennen...

--Ettekoe ole ennen olleet syytetty?

--Jumala varjelkoon siitae, ei milloinkaan.

--Oletteko saaneet syytekirjan jaeljennoeksen?

--Olemme.

--Istukaa. Jefimia Ivanovna Botshkova,--sanoi puheenjohtaja kaeaentyen
seuraavan syytetyn puoleen.

Mutta Simon yhae seistae toeroetti ja oli Botshkovan edessae.

--Kartinkin, istukaa.

Kartinkin vaan seisoi.

--Kartinkin, istukaa!

Mutta Kartinkin seisoi, ja haen istui vasta sitten, kun oikeudenpalvelija
juoksi haenen luokseen ja paeae vinossa, luonnottomasti silmiaeaen avaten,
traagillisella kuiskauksella sanoi: istukaa, istukaa!

Kartinkin istahti yhtae nopeasti kuin oli