tsahti kaikkiin noihin atelierin ylellisyysesineihin ja tuli
ilotonna tyoehuoneeseensa. Taemae oli hyvin suuri ja korkea huone, jossa
oli kaiken naekoeisiae koristuksia, varustuksia ja mukavuuksia.

Haen loeysi heti tavattoman suuren kirjoituspoeydaen laatikosta
ilmoituslapun. Se oli siinae osastossa, jonka reunassa seisoi
"maeaeraepaeivaeiset". Oikeuteen oli tultava kello 11. Nehljudof istui ja
kirjoitti ruhtinattarelle kiittaevaensae kutsumuksesta ja koettavansa tulla
paeivaelliseksi. Mutta kirjoitettuaan yhden kirjeen, haen repi sen: se oli
liian tuttavallinen; kirjoitti toisen, se oli liian kylmae, melkein
loukkaava. Haen repi senkin ja painoi seinaenappulaan. Ovesta ilmaantui
vanhahko, surullisen naekoeinen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta
molemminpuolin sileaeksi ajeltua leukaa.

--Laehettaekaeaehaen hakemaan ajuria.

--Tuossa tuokiossa.

--Ja sitten--taeaellae odottaa sana Kortshagineilta,--kaeskekaeae sanoa, ettae
kiitaen ja koitan tulla.

--Ymmaerraen.

"Onhan se epaekohteliasta, mutta kirjoittaa en voi, ja naeenpaehaen haenet
kohta kuitenkin",--ajatteli Nehljudof ja meni pukeutumaan.

Kun haen pukeuduttuansa tuli portaille, odotti haentae jo kadulla tuttu
ajuri kummipyoerillae.

--Eilen olitte juuri ajanut pois ruhtinas Kortshaginin luota,--sanoi
taemae taivuttaen kaeaentymaeaen vankkaa, ahavoittunutta niskaansa valkosessa
paidan kauluksessa:--silloin jo tulin minaekin, mutta ovenvartija sanoi:
"juuri laeksi."

"Ajuritkin naekyvaet tietaevaen suhteistani Kortshagineihin",--ajatteli
Nehljudof, ja tuo viime aikoina alati haentae vaivannut, ratkaisematon
kysymys, mennaekoe naimisiin ruhtinatar Kortshaginin kanssa, vai ei,
rupesi jaelleen haentae vaivaamaan. Haen ei voinut paeaettaeae sinne eikae taenne,
yhtae vaehaen kuin oli voinut paeaettaeae enimmissae muissakaan kysymyksissae,
jotka haenelle taehaen aikaan esiintyivaet.

Avioliiton puolesta yleensae puhui ensiksikin se seikka, ettae avioliitto,
paitsi kotilieden suloutta, teki mahdolliseksi siveellisen elaemaen,
poistaen epaesaeaennoellisyyden sukupuolisuhteissa; toiseksi ja
paeaeasiallisesti vielae se seikka, ettae Nehljudof toivoi perheen eli
lasten antavan sisaellystae haenen nykyaeaen tyhjaelle elaemaelleen. Naemaet asiat
nyt puhuivat avioliiton hyvaeksi yleensae. Avioliittoa vastaan yleensae oli
ensiksikin vapauden kadottaminen, pelko, joka on kaikille vanhemmille
nuorille miehille omituinen, ja toiseksi tiedoton kauhu naisen
salape