at paperit, silmaeili eraestae kiellettyae artikkelia,
jonka oli eilen saanut kaesiinsae. Haenen teki mieli keskustella taestae
artikkelista suuripartaisen oikeudenjaesenen kanssa, jonka kanssa he
olivat samaa mieltae, ja ennen keskustelua haenen piti tutustua
kirjoitukseen.

VIII.

Puheenjohtaja, katsottuaan papereista, teki muutamia, kysymyksiae
oikeudenpalvelijalle ja sihteerille, ja saatuaan myoentaevaet vastaukset,
kaeski tuoda syytetyt sisaelle. Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille
astui kaksi santarmia, lakit paeaessae, paljastettu miekka kaedessae, ja
heidaen jaelessaeaen ensin yksi syytetyistae, punatukkainen, teerenpilkkunen
mies--ja kaksi naista. Mies oli vankipuvussa, joka oli haenelle sekae
liian vaeljae ettae liian pitkae. Oikeussaliin tullessaan haen piteli kaesiaeaen
pitkin housunpoimuja, suuret sormet sojoksi jaennitettyinae, ettei liian
pitkaet hihat paeaesisi alas solumaan. Vilkasematta tuomareihin tai
katsojiin haen tarkkuudella taehysteli penkkiae, jota kierrettiin. Sen
paeaehaen paeaestyae haen, tehden tilaa toisille, kiivaasti istautui penkin
aeaerimmaeiselle reunalle, ja tuijottaen puheenjohtajaan alkoi nytkytellae
poskilihaksiansa, aivan kuin olisi jotain itseksensae hoepissyt. Haenen
peraessaeaen tuli vanhanlainen nainen, myoeskin vankipuvussa. Paeaessae oli
haenellae vankihuivi, kasvot olivat harmaavaaleat ilman kulmakarvoja ja
silmaeripsiae, mutta silmaet punaisina. Taemae nainen naeytti aivan
rauhalliselta. Tullessaan paikallensa haenen mekkonsa takertui johonkin;
haen selvitti sen tarkalleen ja haetaeilemaettae, ja istuutui.

Kolmas syytetyistae oli Maslova.

Heti kun haen naeyttaeytyi, kaeaentyivaet kaikkien salissa olevien miesten
silmaet haeneen ja viipyivaet kauan noissa kalpeissa kasvoissa, kiiltaevaen
loistavine, mustine silmineen, ja tuossa mekon alta naekyvaessae korkeassa
rinnassa. Santarmikin, jonka ohi haen kulki, katsoi haeneen silmiae
vaeraehtaemaettae, kun haen kulki paikalleen ja laittausi istumaan, ja, vasta
kun haen oli istunut, kaeaennaehti santarmi aekisti pois, ikaeaenkuin olisi
tuntenut itsensae syylliseksi, ja puistettuaan pois ajatuksensa rupesi
tuijottamaan edessaeaen olevaan ikkunaan.

Puheenjohtaja odotti, ettae kaikki syytetyt olisivat paikoillansa, ja
sittenkuin Maslovakin oli asettunut istumaan, kaeaentyi haen sihteerin
puoleen.

Nyt alkoivat tavanmukaiset kaeraejaetemput: valamiesten luetteleminen,
poissaolevien merkitseminen ja sakkojen mae