haevettaeae haen katsahti ympaerilleen.
Mutta kohta tuli ajatus, ettae jos haevettaeae, niin se on sitae parempi,
koska haenen juuri taeytyykin kantaa haepeaetae. Ja haen jatkoi kovalla
aeaenellae:

--Anna minulle anteeksi, minae olen tehnyt sinulle paljon pahaa...

Maslova seisoi liikahtamatta, yhae katsoen haeneen.

Nehljudof ei voinut enempaeae puhua, vaan siirtyi pois verkon luota
koettaen hillitae rintaansa vapisuttavia nyyhkytyksiae.

Tirehtoeoerin apulainen, se sama, joka oli osoittanut Nehljudofin
naisosastoon, tuli, naehtaevaesti uteliaana Nehljudofin asiasta, taenne, ja
naehtyaeaen ettei Nehljudof ollutkaan verkon luona, kysyi, miksei haen siis
puhunut sen kanssa kuin olisi pitaenyt. Nehljudof turisti nenaeaensae, ja
koettaen pudistaa itsestaeaen pois liikutuksen ja naeyttaeae rauhalliselta,
vastasi:

--On mahdotonta puhua verkon kautta, ei mitaeaen kuulu.

--No, voihan kaeskeae haenet vaehaeksi ajaksi taennekin.

--Maria Karlovna!--kaeaentyi haen vartijanaisen puoleen.--Saattakaa Maslova
ulkopuolelle.

XLIII.

Hetken kuluttua tuli Maslova syrjaeovesta esille. Laehestyen pehmein
askelin ihan Nehljudofin luo haen pysaehtyi ja katseli haeneen
silmaekulmiensa alta. Mustat hiukset kiertyivaet niinkuin toissakin
paeivaenae kiharoina haenen otsalleen, kasvot olivat sairastavina,
turvonneina ja vaaleina, ne olivat hyvaennaekoeiset ja aivan rauhalliset;
ainoastaan kiiltomustat, hiukan kierot silmaet erityisesti loistivat
turvonneiden silmaeluomien alta.

--Saatte taessae puhua,--sanoi tirehtoeoerin apulainen ja vaeistyi itse
syrjaeaen. Nehljudof siirtyi penkin aeaereen, joka oli seinaen luona.

Maslova katsahti kysyvaesti tirehtoeoerin apulaiseen ja sitten, ikaeaenkuin
kummastuksesta kohauttaen olkapaeitaeaen, meni Nehljudofin jaeljessae
penkille ja istui haenen viereensae, oikaisten hameensa.

--Tiedaen ettae teidaen on vaikea antaa minulle anteeksi,--sanoi Nehljudof,
mutta haen pysaehtyi jaelleen kun kyyneleet tekivaet estettae,--vaan jos
entisyyttae onkin mahdoton korjata, niin teen ainakin nyt kaiken mitae
voin. Sanokaa...

--Kuinka ihmeessae olette minut loeytaeneet?--kysyi Maslova vastaamatta
haenen kysymykseensae ja katsomatta haeneen.

"Jumalani! Auta minua. Neuvo minulle, mitae minun on
tekeminen",--ajatteli Nehljudof itsekseen naehdessaeaen haenen nyt niin
muuttuneet pahannaekoeiset kasvonsa.

--Olin toissapaeivaenae valamiehenae,--sanoi Nehljudof:--silloin kuin olitte
oikeuden ed