lae hetkellae, haenen
sielussaan tapahtuu jotakin tavattoman taerkeaetae,--ettae haenen sisaellinen
elaemaensae on taellae hetkellae asetettu ikaeaenkuin vaa'alle, joka pienimmaestae
ponnistuksesta voi vaipua toiselle tai toiselle puolelle. Ja haen teki
taemaen voimain ponnistuksen, huusi avukseen sen Jumalan, jonka oli eilen
sydaemmessaeaen tuntenut; ja Jumala heti ilmaisi itsensae haenessae. Haen
paeaetti heti sanoa kaikki.

--Katjusha! Minae tulin pyytaemaeaen sinulta anteeksi, mutta sinae et ole
vastannut minulle oletko antanut anteeksi vai annatko milloinkaan,--
sanoi haen ruveten yhtaekkiae sinuttelemaan.

Maslova ei kuunnellut haentae, vaan katseli yhae milloin kaettae milloin
tirehtoeoeriae. Kun tirehtoeoeri kaeaentyi pois, ojensi haen nopeasti kaetensae
Nehljudofia kohti, sieppasi paperirahan ja pisti vyoetaerykseen.

--Puhutte niin kummallisia,--sanoi haen naurahtaen ylenkatseellisesti,
kuten Nehljudofista naeytti.

Nehljudof tunsi, ettae Maslovassa oli jotakin haenelle suoraan
vihamielistae, mikae puolusti Maslovan asemaa semmoisena kuin taemae oli, ja
esti paeaesemaestae taemaen sydaemmeen.

Mutta kummallista kyllae, taemae seikka ei lainkaan vieroittanut, vaan
paeinvastoin vielae enemmaen ja jollakin aivan erikoisella,
uudella voimalla kiinnitti Nehljudofia haeneen. Nehljudof tunsi
velvollisuudeksensa henkisesti heraettaeae haenet, tunsi ettae se oli
hirmuisen vaikeata,--mutta juuri taemaen teon vaikeus viehaettikin haentae.
Nehljudofissa oli haentae kohtaan nyt semmoisia tunteita, jommoisia haen ei
ollut koskaan ennen tuntenut Katjushaa yhtaevaehaen kuin ketaeaen muutakaan
ihmistae kohtaan,--siinae ei ollut mitaeaen personallista: haen ei toivonut
Katjushalta mitaeaen itsellensae, toivoi ainoastaan, ettae taemae olisi
lakannut olemasta sellaisena kuin oli nyt,--ettae olisi heraennyt ja
muuttunut jaelleen semmoiseksi kuin oli ennen.

--Katjusha, miksi sinae puhut noin. Tunnenhan minae sinut, muistan
mimmoinen olit siellae maalla...

--Mitaepae niistae vanhoista,--vastasi toinen kuivasti.

--Muistelen siksi, ettae tahdon sovittaa rikokseni. Katjusha,--alkoi haen
ja oli jo sanomaisillaan senkin, ettae menisi naimisiin, mutta tapasi
katseen, jossa naeki jotakin niin hirmuista ja raakaa, poissysaeaevaeae,
ettei haen voinut puhua loppuun.

Nyt alkoivatkin kaeymaevieraat jo laehteae ulos. Tirehtoeoerin apulainen tuli
Nehljudofin luo sanomaan, ettae tapaamisen aika oli paeaettynyt. Maslova
nousi, noeyrae