taehaen tilaan joutunut.
Vastatessaan haenelle rupesi Vera Jefremovna hyvin elaevaesti kertomaan
omasta asiastansa. Haenen puheeseensa oli taeyteen sirotettuna
vieraskielisiae sanoja propagandasta, desorganisatsionista, grupeista ja
sektsioneista ja haarasektsioneista, ja haen oli naehtaevaesti aivan
vakuutettuna siitae, ettae naeistae asioista, joista Nehljudof ei ollut
koskaan kuullut, olisi kaikkien pitaenyt tietaeae.

Haen kertoi Nehljudofille juttujansa ja oli taeysin vakuutettuna siitae,
ettae taelle oli kovasti huvittavaa ja mieluista saada tietaeae
kansanvaltaisen liikkeen erikoissalaisuuksia. Mutta Nehljudof katseli
haenen surullista kaulaansa, haenen harvoja sekaisin menneitae hiuksiansa
ja ihmetteli mitae varten haen oikeastaan taetae kaikkea teki ja kertoi.
Nehljudofin oli tosin saeaeli haentae, mutta aivan toisella tavalla kuin oli
saeaeli talonpoikaa Menshofia, joka ilman mitaeaen omaa syytaensae istui
haisevassa vankilassa. Vera Jefremovnassa oli ennen kaikkea saeaelittaevae
se silminnaehtaevae sekamelska, joka oli haenen paeaessaensae. Haen naehtaevaesti
piti itseaensae sankarittarena, joka oli valmis uhraamaan elaemaensae oman
asiansa menestymiseksi, ja kuitenkin haen olisi tuskin voinut selittaeae,
mitae taemae asia oikeastaan tarkoitti ja mistae sen menestys riippui.

Vera Jefremovnan asia, josta haen tahtoi puhua Nehljudofin kanssa, oli
se, ettae haenen toverinsa Shustova, joka ei edes kuulunut heidaen
haaraosastoonsa, kuten haen sanoi, pantiin viisi kuukautta sitten kiinni
yhdessae haenen kanssansa, ja suljettiin Petropavlovskin linnaan
ainoastaan sen syyn nojalla, ettae haeneltae oli loeydetty haenen haltuunsa
jaetettyjae kirjoja ja papereja. Vera Jefremovna piti osaksi itseaensae
syypaeaenae Shustovan kohtaloon, ja rukoili nyt Nehljudofia, jolla oli
suhteita ylhaeisten ihmisten kanssa, tekemaeaen kaikki mikae oli mahdollista
vangitun vapauttamiseksi. Toinen seikka, jota Bogoduhofskaja pyysi, oli,
ettae Petropavlovskin linnassa saeilytetylle Gurevifshille olisi pitaenyt
hankkia lupa tavata vanhempiansa ja saada tieteellisiae kirjoja, jotka
olivat haenelle tarpeen opintojansa varten.

Nehljudof lupasi tehdae kaikki voitavansa, kun tulisi kaeymaeaen Pietarissa.

Oman historiansa Vera Jefremovna kertoi niin, ettae haen lopetettuaan
kaetiloekurssin oli yhtynyt kansanvaltaiseen puolueeseen ja tyoeskennellyt
heidaen kanssaan. Aluksi oli kaikki kaeynyt hyvin, he olivat kirjoitelleet
proklamatsioneja, h