ovat haenen lapsiansa. Haen ei voi pitaeae heitae muuna.
_Il est' d'une bonte_...

Haen keskeytti lauseensa kun ei voinut loeytaeae sanoja, jotka olisivat
ilmaisseet sen miehen _bonte_, jonka kaeskystae ihmisiae piestiin, ja
kaeaentyi samassa hymyillen sisaeaentulevan vanhan, ryppyisen rouvan puoleen
gredliinisissae nauhasissa.

Puheltuansa niin paljon kuin oli tarpeellista ja niin joutavia asioita
kuin sopivaisuuden saeaentoejen mukaan myoeskin oli tarpeellista, nousi
Nehljudof ja tuli Maslennikofin luo.

--No, teeppae hyvin, voisitko nyt kuulla minun asiani.

--Vai niin! Mitae se olikaan? Mennaeaen taenne?

He menivaet pieneen japanilaiseen kabinettiin ja istuivat ikkunan aeaereen.

LVIII.

--Ja nyt, _je suis a vous_. Haluatko polttaa? Mutta maltahan, kun emme
taessae vaan taervelisi,--sanoi haen ja toi tuhka-astian.--No, annappas
kuulua.

--Minulla on sinulle kaksikin asiaa.

--Vai niinkoe.

Maslennikofin kasvot menivaet kuiviksi ja haluttomiksi. Kaikki jaeljet sen
koirasen riemusta, jota isaentae oli korvain taa ruoputellut, katosivat
kokonaan. Vierashuoneesta kuului aeaeniae taenne. Yksi naisaeaeni puhui:
_jamais, jamais je ne croirai_, ja toisesta paeaestae kuului miesaeaeni, joka
jotakin kertoi ja toistamistaan toisti: _la comtesse Voronzoff_ ja
_Victor Apraksine_. Kolmannelta haaralta kuului puhe ja nauru yhtenae
porinana. Maslennikof kuulosteli mitae vierashuoneessa tapahtui yhtaikaa
kuunnellen myoeskin Nehljudofia.

--Minun olisi taas puhuttava siitae naisesta.

--Niin, siitae syyttoemaesti tuomitusta. Kyllae, kyllae.

--Pyytaeisin, ettae haen siirrettaeisiin palvelijaksi sairashuoneeseen.
Minulle sanottiin ettae se kaevisi paeinsae.

Maslennikof puristi huulensa yhteen ja kaevi miettivaeiseksi.

--Tuskinpa,--sanoi haen.--Mutta voinhan minae neuvotella asiasta ja
huomenna saehkoeittaeae sinulle.

--Minulle sanottiin siellae olevan paljon sairaita ja ettae apulaisista on
puute.

--Niinpae kyllae, niinpae kyllae. Kaikissa tapauksissa siis ilmoitan
sinulle.

--Tee nyt niin hyvin,--sanoi Nehljudof. Vierashuoneessa remahti yleinen
ja melkein luonnolliselta kuuluva nauru.

--Se on se Viktor aina,--sanoi Maslennikof hymyillen,--haen on tavattoman
sukkela kun sille paeaelle sattuu.

--Ja sitten vielae,--sanoi Nehljudof:--vankilassa istuu paraikaa 130
ihmistae vaan siitae syystae, ettae heidaen passinsa ovat vanhentuneet. Heitae
on pidetty taeaellae jo kuukauden ajan.

Ja haen kertoi