paeaessyt Maslennikof:--haen on kokonaan
antautunut taehaen asiaan. _Elle fait beaucoup de bien_. Haenenpae avullaan
olen minaekin, suoraan puhuakseni, kenties onnistunut muuttamaan kaikki,
ja muuttamaan niin, ettei ole enaeae tietoakaan entisistae kauhuista, vaan
heidaen on siellae suorastaan hyvae olla. Saatpahan naehdae. Mitae Fanariniin
tulee, en tunne haentae persoonallisesti ja yhteiskunnallisen asemanikin
vuoksi kaeyvaet tiemme erillaeaen. Mutta haen on kerrassaan huono ihminen ja
sitae paitsi saattaa oikeudessa puhua semmoisia asioita, semmoisia
asioita...

--No kiitoksia,--sanoi Nehljudof, otti paperin ja kuuntelematta loppuun
jaetti hyvaesti entiselle toverilleen.

--Vaimoni luona et siis pistaeydykaeaen?

--En, veli hyvae, nyt ei minulla ole aikaa.

--No, aelaes nyt toki, haen ei anna minulle anteeksi sitae,--puhui
Maslennikof saattaen entistae toveriansa rappusten ensimaeiseen
kaeaenteeseen asti, jonne haen tavallisesti saattoi ihmisiae, jotka eivaet
olleet ensiluokan ylhaeisiae, vaan vasta toisen, ja joihin haen luki
Nehljudofin.--Ei, no tekisit nyt hyvin ja tulisit vaikka hetkeksi.

Mutta Nehljudof pysyi lujana ja lakeijan ja ovenvartijan haeaeraetessae
haenen ympaerillaensae, tarjotessa haenelle palttoota ja keppiae ja avatessa
ovea, jonka edessae seisoi poliisi, haen vakuutteli ettei mitenkaeaen ollut
nyt mahdollista.

--No, niin tule sitten torstaina, muista. Se on vaimoni
vastaanottopaeivae. Minae sanon haenelle!--huusi Maslennikof rappusilta.

LI.

Samana paeivaenae, suoraan Maslennikofilta, ajoi Nehljudof vankilaan ja
sinne tultuansa meni haenelle jo tuttuun tirehtoeoerin kortteeriin. Taaskin
kuului samat pianon aeaenet kuin ensi kerrallakin, mutta nyt soitettiin
rapsodian asemesta Clementin harjoitelmia, myoeskin tavattoman
voimakkaasti, selvaesti ja nopeasti. Oven avasi sama sisaepiika sidottuine
silmineen, sanoen kapteenin olevan kotona ja johdattaen Nehljudofin
pieneen vastaanotto-huoneeseen, jossa oli sohva, poeytae ja virkatun
villaisen lamppumaton paeaellae seisova suuri lamppu ynnae sen yhdestae
syrjaestae hiukan palanut ruusunpunainen paperinen varjostin.
Paeaetirehtoeoeri tuli esille kiusaantuneine, surullisine kasvoineen.

--Olkaa hyvae, mikae on asianne?--sanoi haen pistaeen kiinni virkanuttunsa
keskimaeistae nappia.

--Olen kaeynyt kuvernoeoerin sijaisen luona ja taessae on nyt
lupakirja,--sanoi Nehljudof antaen paperin.--Tahtoisin tavata Maslovaa.

--Markovaa?--kys