lle teit?--kysyi Annette mieheltaensae.

--Taemaehaen on _a la francaise_, sanoi joku.

--Mitae vielae, ei _a la francaise_, vaan _a la zoulou_,

--No, aina haen on ollut sellainen.

Joku nousi seisaalleen, joku saapui taloon ja niin alkoi kielitteleminen
tavalliseen menoonsa: seura kaeytti hyvaeksensae Nehljudofin juttua
sopivana keskusteluaineena taeksi paeivaeksi.

Seuraavana paeivaenae Maslennikofin luona kaeynnin jaelkeen sai Nehljudof
haeneltae paksulle, kiiltaevaelle, vaakunalla ja leimoilla varustetulle
paperille, vankalla kaesialalla kirjoitetun kirjeen, jossa haen ilmoitti
jo kirjoittaneensa vankilan laeaekaerille Maslovan siirtaemisestae
sairashuoneeseen ja ettae haenen tahtonsa arvatenkin tulee taeytetyksi.
Alle oli kirjoitettu: ystaevaesi ja "vanhempi toverisi", ja nimen alla oli
kummallisen taidokkaasti tehty suuri ja voimakas kiehkura.

--Poelloe!--ei malttanut Nehljudof olla sanomatta, erittaeinkin siksi ettae
tuossa sanassa: "toveri", tuntui niinkuin Maslennikof olisi tuntenut
alentuvansa kirjoittaessaan haenelle, s.o. vaikka toimitti siveellisesti
kaikkein likaisinta ja haepeaellisintae virkaa, piti itseaensae mahtavana
ihmisenae ja tahtoi, jollei nyt juuri imarrella haentae, niin tuolla
toverinimityksellae ainakin osoittaa, ettei haen kuitenkaan liiaksi
ylpeillyt omasta suuruudestansa.

LIX.

Kaikkein tavallisin ja enin levinnyt harhaluulo on se, ettae jokaisella
ihmisellae on vaan omat maeaeraetyt ominaisuutensa, ettae ihminen on joko
hyvae tai paha, viisas tai tyhmae, tarmokas tai veltto j.n.e. Ihmiset
eivaet ole sellaiset. Ihmisestae voi sanoa, ettae haen on useammin hyvae kuin
paha, useammin viisas kuin tyhmae, useammin tarmokas kuin veltto, ja
paeinvastoin; mutta vaeaerin sanomme, jos sanomme yhtae ihmistae hyvaeksi
taikka viisaaksi ja toista pahaksi taikka tyhmaeksi. Ja kuitenkin me aina
naein eroitamme ihmiset. Taemae on vaeaerin. Ihmiset ovat niinkuin virrat:
vesi on kaikissa yhtaelaeinen ja kaikkialla sama, mutta jokainen joki on
milloin kapea, milloin nopea, milloin leveae, milloin hidas, milloin
puhdas, milloin kylmae, milloin mutainen, milloin laemmin. Niin
ihmisetkin. Jokaisessa ihmisessae on kaikkien inhimillisten
ominaisuuksien idut, haen vaan ilmaisee joskus naeitae joskus noita, usein
haen ei ole ollenkaan itsensae naekoeinen, ja kuitenkin haen pysyy yhtenae ja
samana itsenae. Muutamilla ihmisillae naemaet ylimenot tapahtuvat hyvin
jyrkaesti. Ja semmoisiin kuului Nehlj