oeoerin apulainen:--naemaet
miehet ovat otetut passittomina, ja he olisivat olleet laehetettaevaet
kotiseudulleen, mutta siellae on laeaeninvankila palanut, ja laeaeninhallitus
kirjoitti meille ettemme laehettaeisi sinne. Kaikista muista laeaeneistae
olevia olemme jo laehettaeneet pois, mutta naeitae pidaemme taeaellae.

--Kuinka, vaanko sen vuoksi?--kysyi Nehljudof pysaehtyen ovelle.

Noin neljaenkymmen-henkinen miesjoukko, kaikki vankimekoissa, piiritti
Nehljudofin ja apulaisen. Useammat rupesivat puhumaan yhteen suuhun.
Apulainen pysaeytti:

--Puhukoon yksi kerrallaan.

Joukosta erkaantui nyt pitkae, hyvaennaekoeinen, noin 50-ikaeinen talonpoika.
Haen selvitti Nehljudofille, ettae he olivat kaikki tuodut taenne
vankilaan, kun ei heillae ollut passeja. Passit heillae kyllae oli, mutta
ne olivat yliaikaisia, noin kaksi viikkoa. Joka vuosi oli ollut naein
vanhentuneita passeja, eikae oltu mitaeaen puhuttu, mutta nyt pantiin
kiinni ja jo toista kuukautta kohdeltiin kuin rikoksentekijoeitae.

--Olemme kaikki kivimiehiae, kuulumme kaikki samaan sakkiin.
Laeaeninvankilan sanotaan palaneen. Mutta eihaen se meidaen vikamme ollut.
Armahtakaa toki meitae, hyvae herra.

Nehljudof kuunteli ja tuskin ymmaersi mitae tuo hyvaennaekoeinen vanha mies
puhui; koko haenen huomionsa oli kaeaentynyt suureen tummanharmaaseen
monijalkaiseen taeihen, joka kiipesi hiuksien vaelissae pitkin vanhan,
hyvaennaekoeisen kivimiehen poskea.

--Kuinka se on mahdollista? Vaanko siitae syystae?--kysyi Nehljudof
kaeaentyen tirehtoeoerin puoleen.

--Niin, ne olisivat oikeastaan laehetettaevaet ja sijoitettavat
kotiseutuunsa,--puhui apulainen. Haenen sanottuaan naemaet sanat esiintyi
joukosta pikkuinen mies, myoeskin vankipuvussa, ja alkoi, suu
kummallisesti vaeaennyksissae, puhua siitae, ettae heitae piinataan taeaellae
syyttoemaesti.

--Pahemmin kuin koiria...--alkoi haen.

--No-no, aelae siinae sentaeaen liikoja laskettele, pidae varasi, muuten...

--Mitae muuten, sanoi pieni mies epaetoivoisasti.--Olemmeko me mitaeaen
pahoja tehneet?

--Suu kiinni!--kiljasi nyt paeaellysmies ja pieni mies vaikeni.

"Mitaes taemae nyt onkaan?" ajatteli Nehljudof itseksensae mennessaeaen pois.
Ja haen kulki ikaeaenkuin olisi kulkenut kujanjuoksua satojen silmien
seuraamana, jotka tuijottivat haeneen ovista ja kaeytaevistae.

--Onko todella mahdollista ettae syyttoemiae ihmisiae naein pidetaeaen
vangittuina?--sanoi Nehljudof heidaen tullessaan kaeytaevaesta