s selitti haenelle
syyksi puodin siirtoon sen, ettae taemae paikka oli viinikaupalle paljon
edukkaampaa kuin entinen, koska sekae vastapaeaetae ettae aivan laehellae
kummallakin puolen oli taloja, joihin meni lujasti viiniae ja portteria
kaikkina vuorokauden aikoina. Taemaen haen oli naein tunnustavinaan
Kustaavalle, mutta muuten, pelosta, ettei Kustaava vaan alkaisi mitaeaen
suunnitelmia haenen puoleltaan epaeillae, oli kokonaisen vuoden ajan ihan
hiljaa, ainoastaan kaikin tavoin yritteli Kustaavan viihtymistae edistaeae
ja ennakolta arvata haenen vaehimpiaekin toiveitaan mitae mukavuuksiin
tulee. Vasta vuoden peraestae ja muuttoajan onnellisesti mentyae ohitse haen
taas souti veneensae esille:

Kustaavan sairastellessa laehes kuukauden paeivaet niin kovaa
luunkolotusta, ettei paeaessyt makuulta eikae voinut mitaeaen ansaita,
ehdotti Frans, ettae sisar nyt ottaisi haltuunsa haenen viinikauppansa,
jossa tapauksessa he vaikka tasaisivat voiton keskenaeaen ja Kustaava
voisi silloin varmaan jaettaeae kokonaan sikseen ei ainoastaan pyykinpesun
vaan silityksenkin ja saada kaesivartensa jaelleen terveiksi. Naemae syyt
eivaet vielae olisi saaneet Kustaavaa suostumaan Franssin ehdotukseen.
Mutta Frans rupesi yhae suuremmalla ponnella todistelemaan, kuinka
vaikeissa oloissa Hannes oli saadessaan kaersiae toveriensa rinnalla
koeyhyyden haepeaeae. Sellainen ei sovi upseeriksi aikovalle, sanoi Frans;
sillae upseeri on korkean esivallan palvelija; suutari pysykoeoen
lestissaensae, voivat Hannekselle sanoa, ja ehkae sellaisesta
kitsastelemisesta haenen majesteettinsakin saattaa suuttua. Ajattelepas
sitae, Kustaava kulta!

Taemmoeinen puhe vaikutti Kustaavaan, sillae haen myoensi veljensae olevan
oikeassa. Eikae Franssin tarvinnut kuin pari kertaa teraestellae naeitae
samoja sanojaan, niin Kustaava taas raskaasti huokasi ja huokaistessaan
suostui viini- ja portteripuotiin.

Frans sai aivankuin uutta elaemisen intoa. Raskas paino, jolla haenen
sisarensa mykkae tuomitseminen oli toistakymmentae vuotta alinomaa haentae
painanut, ja joka oli saattanut haenet ikaeviinsae vaekeviae maistelemaan,
helpponi nyt tuntuvasti. Sillae mitaeaen muuta omaatuntoa kuin taemaen
sisarensa mielipide ei Franssilla ollut. Mutta haave, ettae Kustaava
kerran suostuu alkamaan rikastumista samalla tavalla kuin haen itsekin
oli alkanut, oli sentaehden haenen mielessaeaen valoisimpana,
vapauttavimpana tulevaisuuden toiveena. Hei vaan! Jos kerran niin
kaevisi,