nhoista neideistae pistaeytyi
navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut
lehmaen haju. Navetassa makasi synnyttaejae kauniin, terveen pienokaisen
kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin
siitaekin, ettae synnyttaejae oli paeaestetty navettaan, ja oli jo laehtemaessae
pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitae ja tarjoutui sen kummiksi. Haen
kastattikin tytoen, ja sitten, saeaelien ristilastaan, antoi maitoa ja
rahoja aeidille, joten lapsi jaei eloon. Niinpae vanhat neidit sitten
nimittivaetkin sen "pelastetuksi".

Lapsi oli kolmen vuotias, kun haenen aeitinsae sairastui ja kuoli.
Isoaeidille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat
tytoen luoksensa. Mustasilmaeisestae tytoestae tuli tavattoman elaevae ja
miellyttaevae, ja vanhat neidit olivat haenestae hyvillaeaen.

Vanhoja neitiae oli kaksi: nuorempi, hyvaeluontoisempi--Sofia Ivanovna,
joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna.
Sofia Ivanovna piti tytoen vaatteissa ja opetti sitae lukemaan sekae tahtoi
sitae ottotytoekseen. Maria Ivanovna taas sanoi, ettae tytoestae olisi
tehtaevae tyoeihminen, hyvae sisaepiika, ja sentaehden haen oli vaativainen,
rankaisi, jopa loeikin tyttoeae pahalla tuulella ollessaan. Niinpae naeiden
kahden vaikutuksen vaelillae tytoestae kasvoikin puoleksi sisaepiika ja
puoleksi ottotyttoe. Haentae kutsuttiinkin sentaehden keskinkertaisella
nimellae Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eikae
Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. Haen ompeli, siivosi huoneita,
kiilloitteli liidulla pyhaeinkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia,
toimitti vaehaeisemmaet vaatteenpesut ja vaelistae istui neitien kanssa
aeaeneen lukemassa.

Haenellae oli kosijoita, vaan ei haen kenestaekaeaen huolinut, kun tunsi, ettae
elaemae tyoeihmisten kanssa, jotka haentae kosivat, tulisi haenelle vaikeaksi,
tottunut kun oli herraselaemaen hempeyteen.

Naein haen eli 16:nteen ikaevuoteen asti. Paeaestyaeaen sen ikaevuoden yli
saapui neitien luo heidaen veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja
Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sitae haenelle tai edes itselleenkaeaen,
rakastui haeneen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, taemae sama veljenpoika
poikkesi taetejae katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa
neljae paeivaeae. Laehtoensae edellisenae iltana haen vietteli Katjushan, ja,
pistettyaeaen haenelle viimeisenae paeivaenae sataruplasen kaeteen, matk