ut pojan kiinni silloin
kuin taemae oli kulkenut toverinsa kanssa, joka oli kantanut olallaan
mattoja. Poika ja haenen toverinsa olivat tunnustaneet heti rikoksensa ja
pantiin molemmat vankilaan. Pojan toveri, viilari, oli jo vankilassa
kuollut ja poikaa nyt tutkittiin yksin. Vanhat matot makasivat
todiste-esineiden poeydaellae.

Juttua kaesiteltiin, samoin kuin eilistaekin, loppumattomine varastoineen
todistuksia, todisteaiheita, vierasmiehiae, vannottamisia,
kuulustelemisia, asiantuntijoita ja ristiinkyselyjae. Todistajaksi
kutsuttu poliisi vastasi puheenjohtajan, syyttaejaen ja puolustajan
kysymyksiin lyhyillae, puisilla sotilasvastauksilla. Mutta huolimatta
haenen sotilaallisesta tylsaemielisyydestaeaen ja koneellisuudestansa, naekyi
ettae haen saeaeli poikaa ja vastenmielisesti kertoi kiinniotosta.

Toinen todistaja, varkauden kaersinyt ukko, talonhaltija ja mattojen
omistaja oli naehtaevaesti kiukkuinen ihminen. Kun haeneltae kysyttiin
tunnustaako haen matot omikseen, tunnusti haen ne omikseen hyvin
vastenmielisesti; mutta kun syyttaejaen apulainen sitten alkoi tiedustella
mihin haen oli aikonut mattoja kaeyttaeae ja hyvinkoe ne olivat haenelle
tarpeelliset, haen suuttui ja vastasi: "Ja vaikka ne nyt ikuisiksi
ajoiksi katoisivat naekyvistaeni, en niitae ollenkaan kaipaisi. Jos olisin
tiennyt, ettae niistae naein paljon puuhaa tulee, en totisesti olisi
hakenut; kymmenruplasen ja kaksikin olisin suorittanut, kunhan vaan
olisin paeaessyt naeistae iankaikkisista kuulusteluista. Ajureille yksistaeaen
olen viisi ruplaa maksanut; enkae minae ole mikaeaen terve ihminen. Minussa
on sekae tyraet ettae reumatismit."

Naein puhuivat todistajat, ja syytetty itse tunnusti kaikki tyyni, ja
niinkuin kiinnisaatu elaein, jaerjettoemaenae vilkkuen sivuilleen, kertoi
katkonaisella aeaenellae koko tapauksen.

Asia oli selvae; mutta syyttaejaen apulainen, samoin kuin eilenkin
olkapaeitaensae kohottaen, teki hienoja kysymyksiae, joiden tarkoitus oli
saada viekas rikoksentekijae ansaan.

Puheessansa haen koetti todistaa, ettae varkaus oli tapahtunut
ihmisasumuksessa ja sisaeaenmurtautumalla, ja ettae poika oli siis
saatettava ankarimman rangaistuksen alaiseksi.

Oikeuden maeaeraeaemae puolustaja sitaevastoin koetti todistaa, ettei varkaus
ollut tapahtunut ihmisasumuksessa, ja ettae siis vaikka esillae olikin
ilmeinen rikos, rikollista ei voitu kuitenkaan pitaeae vielae niin
vaarallisena yhteiskunnalle, kuin syyttaejaen apulainen ol