e kiusaavat,--kuului oven takaa naisaeaeni, ja taas alkoi
rapsodia, mutta samassa taaskin keskeytyi ja tuolia kuului tyoennettaevaen
syrjaeaen. Vihastunut pianonsoittaja tahtoi naehtaevaesti itse purkaa
suuttumuksensa tunkeilevalle vieraalle, joka ei noudattanut
vastaanottoaikaa.

--Pappa ei ole kotona,--sanoi haen vihaisesti tullen eteiseen. Se oli
surkuteltavan naekoeinen, kalpea neitonen, siniset renkaat velttojen
silmien alla, tukka kohennettuna. Naehtyaeaen nuoren herran hyvaessae
palttoossa haen laempeni.--Astukaa sisaelle, ehkae... Mitaes asiaa teillae
olisi?

--Tahtoisin tavata eraestae naisvankia.

--Varmaankin valtiollista?

--Ei, ei valtiollista. Minulla on paeaestoelippu yleiseltae syyttaejaeltae.

--No, en tiedae, pappa ei ole kotona. Astukaahan sisaelle, tehkaeae
hyvin,--kutsui haen jaelleen Nehljudofia pienestae eteisestae.--Tai
kaeaentykaeae sitten tirehtoeoerin apulaisen puoleen, joka nyt on konttorissa,
haenen kanssaan voitte puhua. Kuinka onkaan sukunimenne?

--Kiitaen teitae,--sanoi Nehljudof vastaamatta kysymykseen ja laeksi.

Ovea ei oltu vielae saatu suljetuksi haenen jaelkeensae, kun jo taas alkoi
sama reipas, iloinen soitto, joka niin ei sopinut taehaen paikkaan missae
sitae tuotettiin, eikae taemaen surkuteltavan tytoen kasvoihin, joka niin
itsepintaisesti sitae harjoitteli. Pihalla Nehljudof tapasi nuoren
vankilavirkamiehen, jolla oli toeroettaevaet vahatut viikset, ja kysyi taeltae
tirehtoeoerin apulaista. Se olikin apulainen itse. Haen otti paeaestoelipun,
silmaeili sitae ja sanoi, ettae taemae paeaestoelippu tarkoitti tutkintovankilaa
ja ettei haen sen nojalla uskaltanut paeaestaeae taenne,--ja onhan jo
myoehaeistaekin. Tulkaa huomenna. Huomenna kello 10 on vankien tapaaminen
kaikille sallittu, tulkaa silloin, niin on itse tirehtoeoerikin kotona.
Silloin saatte tavata yleisessae tapaamishuoneessa, mutta jos tirehtoeoeri
sallii, niin konttorissakin.

Naein siis paeaesemaettae taenaepaeivaenae tarkoituksensa perille Nehljudof ajoi
kotiin. Se ettae haen oli koettanut tavata Maslovaa ja oli ilmaissut
aikeensa syyttaejaelle, ettae haen oli kaeynyt kahdessa vankilassa, oli
saanut haenen mielensae niin kiihoitetuksi, ettei haen pitkaeaen aikaan
voinut rauhoittua. Tultuaan kotiin haen heti haki esiin kauan koskematta
olleet paeivaekirjansa, luki muutamia paikkoja niistae ja kirjoitti:
"Kahteen vuoteen en ole kirjoittanut paeivaekirjaa enkae luullut enaeae
koskaan palaavani taehaen lapsellis