Timoteus! Siis elaet vielae!

TIMOTEUS. Vaihka yksijalkasena kuin savikukko.

MAURA. Onko se pahoin haavoitettu?

TIMOTEUS. Ei juuri haetaeae; vaehaen nyrjaeynyt vaan, mutta pakoittipa mun
kuitenkin jaettaemaeaen kamppaustantereen.

MAURA. Joka nyt hirmuisesti riehuu.

TIMOTEUS. On siellae kuumaa; ja nytpae olvi kurkulleni kuin vaimo
miehelle niin luotu sen toisen tarpeeksi.

MAURA. Se on kieltty, Timoteus, se on kieltty, ja sentaehden en uskalla.

TIMOTEUS. Mitae nyt? Olemmehan tapelleet kuin jalopeurat; olenhan
puhkaisnut auki kolme preussilaeistae mahaa kuin kolme saekkipilliae vaan,
sen olen tehnyt, ja eivaetpae toverinikaan ole juuri haevaeisneet itsiaensae,
totisesti ei. Aristarkus kiljuu, raivoo ja tappelee, vaihka tuntuupa
kuin tahtoisi haen taellae leiskunalla, huudolla ja kaesivarsien
vaesymaettoemaellae viskelemisellae niinkuin estellae naekymaestae jotain pientae
oravata, joka hyppelee haenen housuissansa, mutta tappeleepa haen toki
kuin mies; Tommi on kuin kiiski, vikkelae, ja pistelee ettae tuntuu,
Titus, aeaenetoen ja huulet nipistetyt myttyyn, kulkee esiin eikae
jaerkaehdae, ja Anton haen huokailee ja lyoe.

MARIANA. Hyvin tunnet kumppanies luonnon.

TIMOTEUS. Etkoe luule mun haastelevan totta? Sen kuulet kohta, kuulet,
ettae olemme itsemme kaeyttaeneet kuin miehet. (Juo) Mutta vastahakoinen
on taenaepaenae onni meitae kohtaan, ja luultakseni kaeymme taessae kahakassa
tappiolle, niin naeytti taistelon muoto, koska sen jaetin, ja
arvattavasti joutuu Timoteus Preussilaeisten vangiksi; sillae tuskinpa
taidan paeta nyt. Mutta iloinen olen sentaehden, ettae henkeni pelastui;
sillae minae olen yksinkertainen ja tyhmae sotamies enkae taida itseaeni
teeskennellae. Jos olisin upseeri, niin eipae taemae juuri mallaisi, vaan
taeytyis minun antaa huulen rippua ja silmaen tuijotella murheellisesti
eteeni, vaihka sydaen povessa salaisesti laulaa: "sull' kiitos", ettae
paeaesin kuin madammi Bergstroemska. (Sotahaelinae laehenee) He laehestyvaet.
Niin niin! Niinpae kaey kuin ennustin. Meidaen joukko pakenee ja
Preussilaeinen vainoo.

MAURA. Taivaan Herra! He rynkaeaevaet ihan taetae kohden! (Timoteus ja
Mariana kuiskailevat keskenaensae)

TIMOTEUS. Olkaat ilman pelkoa, muori, ilman yhtaeaen pelkoa, armas
muorisein. He kulkevat rauhallisesti ohi; minae takaan sen. (Patrik,
ilman hattua ja miekka kaedessae, juoksee yli teaterin oikealta
vasemmalle ja haenen jaelessaensae Aristarkus, Tommi, Anton, Titus ja muit