en
povella, mutta voi! sae olet rikkirevitty nero muserretulla sydaemmellae,
ja sentaehdenpae pyllistelet kannua niin ahkerasti. Oi! sae kohtuisena
hengen aikeista kaeyt, ja siitae tuskas, siitae runsaat rohtoryypit. Mutta
ole lohdutettu, kaikki on nyt koetukses aika, lyoenyt on paeaesinpaeivaes
hetki. Taeaeltaepae me, kuin pohjoisesta raikas liehaus, nyt sua
parantamaan tullaan ja teemme sinusta oikean Saksan. Ole rauhassa, me
sun laeaekitsemme, puhallamme sieraimiis uuden hengen ja riemuitseepa
kerran viel saksojen maa. Ja taemaen paeaelle tahdon tyhjentaeae kannun
oltta.--Kallistakas tuonne tuoppiin, muorisein.

GILBERT. Ja taellae tavallapa, kannu kaedessae, parantajana toimiilette.
Lystillistae!

KASPER. Juuri niin, sinae veitikka; sillae pahallapa paha parannetaan.
(Juo) Mutta muori siellae toikan takana, miksi istutte niin
murheellisna, huiskutellen itseaenne ja vuodattaen kyyneleitae? Naeinkoe
vietaette voiton paeivaeae?

MAURA. Taidanko minae taetae kutsua voiton paeivaeksi? En suinkaan, vaan
murheen ja tappion paeivae on se minulle kurjalle.

KASPER. Miksi niin?

MAURA. Tahtoopa sydaemmeni lentaeae kappaleiksi. Koska pakenit taestae
Bayerilaiset, seurasihan heitae karkurina piikani myoes, se noiduttu
naasikka.

KASPER. Oh, pieni asia! Niin tapahtuu aina ja joka paikassa missae
sotilasjoukko majailee, ja jos ei juuri niin, murtuupa kuitenkin yksi
ja toinen sydaen ikaevyydestae harmaatakkien peraeaen.--Tyttoe meni, te
otatte itsellenne toisen, asia on autettu sillae.

MAURA. Ei ei! Kuulkaat, tahdonpa ilmoittaa kaikki, kaikki kaikki,
muuton mun tukeuttaa ikuinen kiusa ja vimma. Kuulkaat. Mies, jota
lunttu seurasi, oli mulle antanut ihanimmat lupaukset, joihin luotin
minae mieletoen ja jakelin haenelle yhtaekin parhaastani, mutta koska hetki
tuli, kaapasi haen tieheensae ja vei mun tyttoeni vielae. Timoteus on
peikon nimi, sotamies kapteeni Patrikin komppanissa. Oi! jos saisitte
haenen kynsiinne, niin paistinvartaassa haentae korventakaat kuin
hoeyhennettyae pyytae ja samoin porttoansa myoes; kolme tynnoeriae oltta
annan mennae palkinnoksi taemaen tyoen.

GILBERT. Sepae eukko, se!

KASPER. (Eriks.) Peijakas aemmaeksi. (Aeaeneensae) Te olette leski,
muoriseni?

MAURA. Leski turvaton, jota kaikki sekae tutisevat vanhat ettae pienet
lapset ilman pelkoa hammastaa; sillae eihaen ole mulla oikeuteni
puolustajaa.

KASPER. Sen tahtoisitte itsellenne?

MAURA. Olinpa hempeae ja pidin taestae miehestae, joka