saanut hautas
Meren syvyyteheen kauhistavaan, kylmaeaen.
Korkeuden Herra, ole armollinen
Haenen sielullensa! Mitae tiesi haen,
Nuoruutensa hourees aina ilon lapsi?
Kauvan haentae murehdin ja itken, itken!
Leonard, oi Leonard, mun veljeni kurja!

ELINA. Onnellinen on haen, ota lohdutusta.

ALMA. Oikeutensa myoes ottaa kuolon murhe!

KASPER. Lapsein, kuule vielae toinen murheen sana,
Joka, tiedaen minae, lisaeae taakkas painoo;
Mutta olkoonpa nyt ilmoitettu kaikki.--
Sinae tiedaet meidaet, Cononin ja minun,
Vannoneeksi kerran nuorna pyhaen valan.
Katso, nyt on tullut meille vissi tieto,
Ettae villi, partaposki Turkkilainen
Maata Hellaksen taas tahtoo valtahaansa
Temmata, ja niin on kaesissaemme hetki,
Jona lupauksemme on taeytettaevae,
Vala: kaeydae puolustamaan Kreikalaista.
Siis aloo! Me ylihuomenna jo mennaeaen.

ALMA. Armas iso-isaeni, te, harmaapaeinen
Kahden vihollisen valtakunnan ryskees
Murhatanterella! Mitae aattelette?

KASPER. Ettae pyhae lupaus on taeytettaevae.
Mahdotonta Kasperin on toisin tehdae,
Mahdotonta! Aelae vaivaa itsees turhaan.

ALMA. Mikae vimman vihuri! Oi Leonard!
Sinae kuollut olet, isaeni mun heittaeae;
Haaksi vanhettunut, heikko, mi jo kauvan
Lepaes tyynees satamassa, odotellen
Loppuansa hiljaista, nyt rynkaeae ulos,
Rynkaeae hurjapaeisnae mailman kaikkein tuulten
Valtahaan, ja vaipuu ensimmaeises myrskys.
Oi! mae nauttisinko enaeaen yoeseen unta
Tahi paeivaen iloo, aina muistellessain
Teidaen kiharia hopeehohtavia
Vainon verisellae pellol? Sydaen kaetkee!
Conon, teihin minae vetoon. Aatelkaatte!

CONON. Neitonen, mun aatoksein ja askeleeni
Kasperia seuraavat nyt samaa tietae;
Se on kunniamme vaade; ei siis tilaa
Tinkimiseen, vaan on edessaemme retki.
Mutta juhla komja toki vietettaekoeoen
Ennen laehtoeaemme Suomesta. Ja meillae,
Minun huoneessani tapahtukoon taemae.
Ystaevaeni, huomenna siis tulkaat kaikki
Vieraiksemme. Teitae Kilian myoes kaeskee;
Sillae eihaen ole ainoastaan juhla
Vakaa laehtoejuhla, vaan myoes riemun paeivae,
Koska kaksi onnellista nuorta lempens
Kihlauksen sinetillae vahvistavat.
Niinpae Kilian teit iloitsemaan kaeskee
Kanssansa ja kauniin lemmittynsae kanssa.

ELINA. Conon, mitae kuulen?

CONON. Nuorten kihlausta.

KASPER. (Eriks.) Haa! miks lumivalkeaksi kaey sun poskes,
Likkasein?

ALMA. Haen kihlaa itsens; kehen sitten?

CONON. Taemae olkoon salaisuus viel huomiseksi.

ALMA. Mutta kehen kihlauu haen?

CONON.