rjaharkki, jolla viettelin
nuoren terrikukkoni koreasti paulaan, ha ha ha! Mutta mitae vastaat?

LEO. Mitae kysytte?

ANTON. Mitae kuulen suustas, jaa vai ei?

LEO. Minae lemmin ja kunnioitan jaloa kasvatusaeitiaeni. Ja hyvin, jos
kohtalo, mun kerran tultuani uuteen kotoon, antais mulle vaimoksi juuri
haenen vertaisensa askareissa ja toimissa; ulkomuotoon paljonkaan en
katsois. Ah! johan uneksun minae monestakin siellae, kreoli-neidoista,
mulatti- ja mestiisi-immistae, joilla on hohtavat vaerit ja koristeet. Ja
siellae, oi siellae olkoon ensimaeinen askeleeni naida naeistae laennen
ruusuista yksi, mi leipaeni leipoo ja lakaisee mun laattiani. Tetrao
urogallus, sehaen olkoon ensimaeiseni!

ANTON. Mikae kanalja! Ha ha ha!--Noo, minae tiedaen, ettae loeytyy sinussa,
vaikkas kuleksitkin usein tuolla ylhaeaellae sinisalvoksissa, usein
peevelissae tuolla iltaruskos "tulisissa tauloissa",--niin tiedaen, ettae
loeytyy sinussa jotain peijakasta, jotain, kuinka ma sanoisin,
sakramenskattua, ja sentaehden pidaen sinusta. Sillae ilman naeitae lahjoja
olisit kyynelherkkae, imelaehuulinen froeoekinae. Niin juuri!--Mutta taeyteen
toteen taas, mun poikani. Minae tahdon sinulta vastauksen kunnias
nimessae.

LEO. Senhaen jo annoin. Mutta mikae tuulen kierros on tuonut teille
taellaisia arveloja? Haen on mun kasvattajani vakaa!

ANTON. Voi myoes olla kultaseskin.

LEO. Mikae on haen vielae? Hoo, vaakunoita, kilpiae, keihaeitae ja
miekkojahan kiiltaeae ja kalisee haenen polviluvussansa. Mutta mikae olen
minae?

ANTON. Hiiteen kaikki miekat, kilvet ja vaakunat! Tosin on haen korskea,
ei sietaeis haen suinkaan miesivaltaa, ja miehen, taipuvan naisen
tohvelin alle, hylkaeis haen perin. Sentaehden ei ole toivoa haenestae
kellaeaen uroolla, vaan ylpeaesti katsahtelee haen Kyoepeliin.--Mutta nyt
jokin vaikutus sinusta tai sisaellinen aave minussa tahtoo mulle
kuiskata sydaemmesi tuskasta, tuskasta taemaen naisen taehden. Kas, minae
myoes olen ollut nuori ja mielin nyt puhua pienen hiukan koristettakin,
vakaassa hengessae. Kaukarannalla, kaukana toivottomasta kullastamme,
salattu lempi yhdeltae meistae sammuu vaehitellen unennaekoenae rinnastamme;
mutta toisessa se taasen muuttuu sielun synkeaeksi paloksi ja usein
haenen elaemaensae turmelee tai kuolettaa. Taessae, Leo, ehkae olet sinae tuo
toinen mies. Mutta huomaa asia. Ennen eroamme aukaise minulle povesi
taeaellae, ja keveaemmin kannat lempes murhe-taakan siellae, tietaeen, ettae
on