!

--Mitae, mitae? sanoi Kerttu.

--On niitae, jotka tahtoisivat yhtyae Venaejaen vallankumouksellisiin!

Nyt ei tullut selityksistae enaeae mitaeaen. Kapteeni unohti aikoneensa puhua
kuiskaavalla aeaenellae, kun haen taehaen nuottiin paeaesi.

--Kuulitko sinae Kerttu? Kerttu! Vallankumouksellisiin!
Vallankumouksellisiin!!

Haen nousi yloes ja alkoi haltioituneessa raivoinnossa liikkua huoneessa.

--Yhdessae vuodessa, Kerttu! Kukkiva kaupunki yhdessae ainoassa vuodessa!

Meni pitkae aika ennenkuin Kerttu sai kapteenilta sananvuoron kysyaekseen
mitae siis tyoemiehet puolestaan kokouksissaan keskustelivat.

Kapteeni sanoi silloin, istahtaen jaelleen tuolille:

--Onko Kerttu mustatukasta mitaeaen kuullut?

Kuinka Kerttu ei olisi mustatukasta tiennyt! Tiesipae vielae
Sointulastakin, jonka mustatukka oli toiseen maanosaan perustanut, ja
tiesi, ettae koko se Sointula oli epaeonnistunut ja hajonnut, kuten
kapteenille olisi jokaikinen Allianssitalolla kaevijae voinut edeltaepaein
ennustaa.

Kapteeni sanoi:

--Kerttu on oikeassa. Se oppi oli lapsekasta. Mutta ainoastaan kesaekuun
16 paeivaeaen asti vuonna 1904, sillae siitae asti on taemaekin asia muuttunut.

Kerttu ei voinut taemmoeisiae ongelmoita ymmaertaeae, ja rupesi sentaehden jo
laehtemaeaen omalle puolelleen. Mutta kapteeni sai haenet kiinni helmasta:

--Kuule, kuule, kuule, istu, istu, istu!

Ja asetti Kertun istumaan jaelleen entiselle paikalle.

--Taemae on hirmuisen taerkeae asia,--sanoi haen sormeansa Kertulle
heristaeen.--Kuules nyt: ainoastaan kesaekuun 16 paeivaeaen, sillae sen
jaelkeen ovat melkein kaikki ruvenneet siihen oppiin uskomaan.

--No mitae se paeivae siihen kuuluu, aesh!

--Sitae vaan, ettae jos saa tappaa, niin kuka kaeskee orjuudessa istumaan!
Voihan silloin aeaenestaeae vaikka Sointulankin!

--Eikae saa tappaa!--sanoi Kerttu pontevasti.

--Kirkoissa saarnattiin, ettae ei saa tappaa, mutta kuka sitae nyt enaeae
uskoo? Teot opettavat, eivaet sanat mitaeaen voi. Katsos, siksi ovat kirkot
tyhjentyneet. Nyt he uskovat kaikki vaan sitae toista asiaa, joka ei ole
tuolla puolella hautaa, vaan taeaellae, taeaellae, Kerttu, taeaellae! Suuri mahti
on siitae kasvanut, ja yhdessae ainoassa vuodessa sekin! Ja kuka tietaeae
mitae siitae on vielae tuleva!

Kapteeni loei haeneen aekkiae tulleessa innossa kaetensae yhteen, osottaakseen
aeaeretoentae paukahdusta, mikae siitae oli tuleva.

--Kerran jylisee, Kerttu, kerran jylisee naemae kentae