kadulla tai vilkkuvan
kulmauksissa. Askelien kopina kuului selvaesti, mutta ei missaeaen ajoa.
Samassa kuitenkin alkoi kuulua huimaavaa vauhtia laehestyvae kavioiden
kopse, ja ennenkuin Kerttu ehti ympaerilleen katsahtaa, lensi kolme
kasakkaa pitkin katua haenen ohitsensa, ettae oikein haenen kaetensae ja
kasvonsa kauhusta kylmenivaet.

Mutta eihaen Kerttu nyt voinut pelolle valtaa antaa. Vaikka keskelle
villeintae kasakkarykmenttiae olisi Kerttu tunkeutunut, jos vaan olisi
tiennyt lasten siellae olevan. Minne haen oikeastaan nyt juoksi, ei haen
itsekaeaen tiennyt. Jonnekin vaan, missae olisi kaikkein enin ihmisiae
koolla ja kaikkein suurin tungos, sillae siellae tietysti olivat haenen
lapsensa, missaes muualla!

Siis yhae vaan keskemmaelle kaupunkia haen juoksi, ajatellen mennae pitkin
Kasarminkatua alas ja siitae kaeaentaeae rautatientorille, jossa olivat
haenelle kertoneet niin suuria kansanjoukkoja olleen. Ja ennenkuin haen
aavistikaan oli haenen ympaerillaeaen ihmisiae joka taholla, meneviae,
tulevia, juoksevia, seisovia, huutavia, nauravia, haetaeaentyneitae,
riiteleviae, innostuneita--niin paljon, ettae Kertun taeytyi juoksustansa
pysaehtyae ja ruveta pujotteleimaan yksitellen jokaisen ohitse. Paljon oli
Kertulle paeivaen kuluessa kerrottu tapauksista kaupungin kaduilla, mutta
ettae vaekijoukko naein suuri olisi ollut, sitae haen ei sentaeaen ollut
aavistanut. Ei iki maailmassa haen taemmoeistae ollut naehnyt naeillae
kaupungin kaduilla.

Kun haen naein pujottautumalla oli paeaessyt Esplanaadille asti, ei joukko
tuntunutkaan sakenevan rautatientorilla paein, vaan paeinvastoin
kauppatorille paein. Ja tuskin oli haen muutaman askeleen sinnepaein
tunkeutunut, kun haenen sydaemmensae seisahtui kauhusta. Torinpuoleisessa
paeaessae esplanaadia, kenraalikuvernoeoerin palatsin kohdalla, naeytti
todella tapahtuvan jotain peraeti kummallista. Se on vallankumous,
ajatteli Kerttu, ja kysyi ihmisiltae:

--Mitae se on?

Toiset vastasivat: Ne huutavat senaattia alas.

Toiset sanoivat: Ne vaatii itse ruhtinaan viralta.

Naeistae ei Kerttu mitaeaen ymmaertaenyt, mutta kolmannet Sanoivat:

--Kasakoita on kenraalikuvernoeoerin pihalla.

Silloin alkoi Kerttu tunkeutua niin voimakkaasti eteenpaein, ettae suuret
miehetkin horjahtelivat kummallekin puolelle.

Jo naeki haen haemaeraestae huolimatta selvaesti palatsin edustan, naeki jonkun
seisovan toisen kerroksen ikkunaeteisellae ja jotakin huutaen kaksin
kaesin huitovan i